Kun vertaa seuroja keskenään, niin vastakkainasettelu tuntuu täysin luonnolliselta. 88-vuotias perinteinen suomalasseura vastaan 20-vuotias nousukas, kahdeksan Suomen mestaruuden suurseura vastaan kerran voittanut pikkuseura, koko Suomessa tunnettu kirjainyhdistelmä vastaan perinteet haastava uusi nimi. Listaa voisi jatka paljon pidemmällekin.

Silti viime vuosien derbyuutisointia on paikallislehdissä vaivannut liiallinen fair play -henki. Matsipäivän lehdissä nähdään liian usein molempien seurojen edustaja kättelemässä vastustajaa hymy korvissa. Kysehän on kuitenkin siitä, kumpi on kaupungin ykkönen. Uutisoinnista vastakkainasettelu puuttuu täysin.

Se on sääli, sillä vastakkainasettelu ei tarkoita mitään vihanlietsomista. Sillä vain luodaan jännitteitä, jotka toivottavasti purkautuvat hyvinä suorituksina kentällä ja intohimoisena kannattamisena katsomossa.

Ajat ovat onneksi muuttumassa. Viime vuosien derbyissä joukkueiden kannattajakatsomot ovat täyttyneet sadoista kannattajista. Myös ”tavallisten” katsojien seassa suurin osa katsojista on löytänyt suosikkinsa. Vielä kymmenen vuotta sitten moni taputti varovaisesti kummankin joukkueen suorituksille. Nyt monella on kaulassa oman joukkueen huivi.

TPS:n kannattajakatsomossa derbyt ovat ehdottomasti kauden kohokohtia. Vihatuin vastustaja halutaan aina voittaa, eikä katsomossa olla sekuntiakaan hiljaa.

Ohjelmistoon kuuluu myös muutama vastustajaa psyykkaava numero. Sekin kuuluu asiaan, kun mukana eletään tunteella ja intohimolla.

Seurojen välilläkin kuilu on viime vuosina kasvanut. Molempien seurojen viime vuosien menestys ja talven stadionkiista ovat pitäneet huolta siitä, että pahin kilpailija halutaan aina voittaa. Kentällä maalituuletukset ovat kauden kiihkeimpiä.

Yleisö, seurat ja pelaajat elävät jo tätä päivää. Vielä kun media tajuaisi, että kentällä ei ole mikään FC Turku United, vaan kaksi kilpailevaa joukkuetta.

Päävalmentaja on jälleen vaihtunut. Erinomaista työtä tehnyt ja joukkueen kärkikolmikkoon johtanut Pasi Rautiainen sai lähteä. Tilalle astui TPS:n oma kasvatti ja vanha maalitykki Marko “Rapa” Rajamäki.

Pelaajiston osalta molempien joukkueiden vaihtuvuus oli harjoituskauden aikana melko suurta, joskin Palloseuran menettämät pelaajat olivat kokonaisuuden kannalta merkittävämpiä.

UUTTA JA VANHAA VALMENTAJARINTAMALLA

TPS:n neljäs kausi putkeen uuden päävalmentajan alaisuudessa, tällä kertaa taas onnistuneen kauden jälkeen. Rautiainen jäi varmasti kaikkien mustavalkoisten mieliin positiivisella tavalla mutta ajautui talvella seurajohdon kanssa eri linjoille jatkostaan.

Ehkä ratkaisu oli hyvä, ehkä ei. Arviointi on muiden muutosten vuoksi vaikeaa, kävi tällä kaudella miten kävi.

Rajamäki, joka voidaan lukea TPS:n seuralegendojen joukkoon, on palvellut mustavalkoisia monessa eri tehtävässä. Yksi seuran kautta aikain kovimmista maalinsylkijöistä on valmentanut Palloseurassa peliuransa päättymisestä, vuodesta 2003 lähtien. Viime kaudella Rautiaisen apurina toiminut Rajamäki nostettiin pääpomon paikalle, kun seurajohto ei päässyt Rautiaisen kanssa jatkosta yhteisymmärrykseen.

Rajamäki on liigavalmentajana vielä täysin kääntämätön kortti. Alkukierrokset ovat tuloksellisesti menneet hyvin, mutta peli on yhtä kaikki ollut liian usein takkuisen näköistä.

Naapurileirissä jatketaan neljättä vuotta hollantilaisen Job Dragtsman johdolla. Pysyvyys on Interin kannalta hyvästä, sillä Dragtsmaa pidetään yleisesti yhtenä liigan parhaista valmentajista. Niinpä oma mielenkiintonsa derbyssä kohdistuu myös siihen, kuinka kokematon Rajamäki pärjää taktisesti Dragtsmalle.

PYÖRÖOVET KÄYVÄT PELAAJARINTAMALLA

TPS menetti viime kauden jälkeen kaksi kolmesta parhaasta pelaajastaan kun Kasper Hämäläinen ja Wayne Brown jättivät joukkueen. Lähtijöitä korvaamaan on saatu nuorisomaajoukkueesta tuttu, oululaislähtöinen Toni Kolehmainen, uusi Fulham-laina Robert Milsom sekä paluun raitapaitaan tekevä Jani Virtanen.

Vähemmän kriittisiä lähtijöitä, Migu Paatelaista ja Iiro Aaltoa korvaamaan on hankittu maajoukkuetähti Tintti Johansson. Lisäksi täytyy mainita nuoren maalipyssyn Roope Riskin nousu edustusjoukkueen mukaan sekä puolustuksen yleismiehelle, Igor Jovanovicille lätkäisty vuoden jatkopahvi.

TPS:n hyökkäysmateriaali on liigan laadukkain ja levein. Niinpä akilleen kantapää, niin koko kaudella kuin derbyssä, on keskikentän nuorten puolustavien pelaajien onnistumisessa ja puolustuksen materiaalin laadullisessa ja ennen kaikkea määrällisessä riittävyydessä.

Hyvistä hyökkääjistä ei ole paljoa hyötyä, jos omissa soi tai palloa ei heille saada toimitettua. Niinpä hieman paradoksaalisesti puolustus on TPS:n pelin toimivin osa-alue tällä hetkellä.

Interin pelaajakatras on muuttunut viime kaudesta yhtä paljon kuin TPS:n, mutta vähemmän tärkeiltä osin. Merkittävin yksittäinen lähtijä on keskikentän pohjalla Dominic Chatton viime kaudella korvannut Alberto Ramirez. Tilalle tuli kuitenkin hieman erilaiseen rooliin paluumuuttaja Mika Mäkitalo.

Muista lähtijöistä mainittakoon paljon loukkaantumisista kärsinyt Ats Purje, Inter-legenda Aristides Pertot, Touko Tumanto ja Claudio “Hooiveldin korvaaja” Verino. Muut tulijat ovat keskikentän yleismies Daniel Antunez sekä vastikään joukkueeseen liittynyt Daniel Osinachi.

MITÄ ODOTTAA?

TPS sai viime kauden jälkimmäisessä, 25. Turun derbyssä hirvittävän derbytappioputkensa vihdoin poikki. Tuon ottelun jälkeen on kuitenkin moni asia muuttunut, molemmissa leireissä.

Kuten on vaikea ennustaa lopullista järjestystä sarjassa, on derbyn lopputuloksen ennakointi lähes mahdotonta. Molemmilla joukkueilla on ollut omat vaikeutensa alkukaudesta. Kummankaan joukkueen peli ei missään tapauksessa ole parhaalla tolallaan.

Toisaalta: ovatko pelilliset asiat derbyssä vasta toissijaisia henkisen puolen kohotessa ratkaisevaksi tekijäksi?

TPS-Kannattajat.netin derby-ennakkopaketin toinen osa ilmestyy keskiviikkona. Tuolloin aiheena on seurojen ja kannattajien välinen vastakkainasettelu. Tilaa sitä odotellessasi TPS-henkisten ystäviesi kanssa liput mustavalkoiseen päätykatsomoon alla olevan kuvan linkistä tai osoitteesta info(at)tps-kannattajat.net!

Veljen mukana Turkuun

Mikko Paatelainen on tunnetun jalkapallosuvun edustaja. Englannin, Ranskan ja Skotlannin sarjoissa pelannut isoveli Mixu toimi myös TPS:n valmentajana vuoden 2007, tuoden eri puolilla Suomea ja Skotlantia kierrelleen Migun samalla Aurajoen rannoille. Isoveljen kanssa samassa joukkueessa toimimisella oli omat hyvät ja huonot puolensa:

- Mixu seurasi omia edesottamuksiani suurennuslasin kanssa ja antoi kovaa suoraa palautetta. Tyyli pakotti minut keskittymään ja tekemään asiat huolella, mikä kehitti minua pelaajana paljon. Mixu oli kuitenkin todella reilu valmentaja, joka antoi negatiivisen palautteen lisäksi myös positiivista palautetta. Homma oli tasapainossa ja sama päti jokaisen pelaajan suhteen.

TPS:n ja Mikon välinen suhde kesti myös Mixun paluun Skotlantiin. Migusta onkin tullut yksi nyky-TPS:n symboleista. Mixun jälkeen Mikko on pelannut seurassa Martti Kuuselan ja Pasi Rautiaisen alaisuudessa. Kolmikko edustaa toisiinsa nähden hyvin erilaisia valmentajakoulukuntia, minkä Mikko on huomannut heitä jalkapalloammattilaisen arjessa seurattuaan. Mikon mukaan suurin ero Mixun ja Kuuselan välillä oli pelaajien roolitus kentällä. Mixun määritellessä tarkasti pelaajan tehtävät antoi Kuusela vapauksia jokaisen pelaajan omalle ajattelulle. Muutos valmentajasta toiseen saattoi Migun mukaan olla liian suuri, mikä näkyi otteissa pelikentällä.

Hyvin sujunut kausi

Kuuselan aikana TPS:n menestys oli ennakoitua vaisumpaa, huolimatta seuran silloisen toimitusjohtajan herätysvierailuista joukkueen pukukoppiin. Tällä kaudella TPS on pelannut jalkapalloliigassa välillä jopa loisteliaasti päävalmentaja Pasi Rautiaisen alaisuudessa, eikä uuden toimitusjohtajan ole tarvinnut ottaa selvää joukkueen harjoitusaikatauluista. Rautiainen on löytänyt joukkueelle hyvin toimivan ja yhteen hioutuneen vakiokokoonpanon, mikä on Paatelaisen mukaan tärkeä menestystä selittävä tekijä. Värikäs helsinkiläinen saa muutenkin Paatelaiselta tunnustusta:

- Pasi on mielestäni hyvä valmentaja joka saralla. Hän on taktisesti taitava antaen kuitenkin tilaa myös pelaajan omalle ajattelulle. Pasi on luonut joukkueellemme organisoidun ja kurinalaisen pelitavan, mikä on elinehto jokaiselle menestyvälle joukkueelle.

Kannattajat lähellä sydäntä

TPS-kannattajien ja Mikko Paatelaisen välinen suhde on jo pitkään ollut läheinen. Migu on ilahduttanut kannattajia osoittamalla maalituuletuksensa kohti äänekkäimpien kannattajien katsomonosaa ja kunnioittamalla seuralogoa pelipaidassaan. Kannattajat puolestaan ovat voineet laulaa Paatelaiselle omistettua nimikkolaulua miellyttävän usein tämän maalatessa.

Kannattajat ovat muutenkin Paatelaiselle lähellä sydäntä. Ammattilaisjalkapallon peruslähtökohta hänen mukaansa on, että joukkue pelaa kannattajilleen. Sen vuoksi kannattajilla on myös oikeus osoittaa tarvittaessa tyytymättömyytensä joukkueelle. Maksavalla katsojalla on aina oltava mahdollisuus valittaa tuotteesta.

Paatelaisen mielestä loistava esimerkki kannattajien tuesta oli kannattajien vierailu joukkueen harjoituksissa ennen elokuun paikalliskamppailua Interiä vastaan. Kyseessä oli tapaus, johon Wayne Brown ei ollut törmännyt edes Englannin pääsarjassa. Kannattajat osoittivat Migun mukaan uskollisuutensa uskomalla voittoon vielä kolmen perättäisen tappiollisen paikallisottelun jälkeen.

Taistelu Turun herruudesta

Jalkapallon suosiota Turussa on auttanut TPS:n ja Interin välinen kiivas taistelu kaupungin herruudesta. Myös Paatelainen on päässyt hyvin mukaan paikalliskamppailun tunnelmaan. Paikallisottelut ovat Migulle kauden kohokohtia, joita odottaa muita otteluita enemmän. TPS:n viimeisin voitto Interistä elokuussa oli erityisen vapauttava:

- Pelissä oli fantastinen tunnelma! Ennen ottelua tuntui, kuin sotilasjuntta olisi ollut vallassa ja voiton ansiosta valta palautettiin kansalle.

Tulevaisuus pelaajana?

Migu ei sulje pois mahdollisuutta pelata tulevaisuudessa ulkomailla. Erityisesti Englannin kolmas sarjataso kiinnostaisi häntä. Muita pelityylin kannalta sopivia paikkoja hänelle voisivat olla Skotlannin ja Norjan sarjat, joissa pelataan suoraviivaista jalkapalloa. Tason puolesta suomalaisten pelaajien siirroissa kyseisiin sarjoihin ei pitäisi olla esteitä. Harjoitusotteluiden perusteella kotimaisen liigan ero esimerkiksi Ruotsin pääsarjaan on hyvin pieni. Paatelaisen mukaan kaikki Tepsin pelaajat voisivat taitojensa puolesta pelata siellä.

Suoraviivaisen pelityylin ohella Mikko Paatelaisen vahvuudet pelaajana liittyvät hänen hyvään juoksukuntoonsa. Pelaajauraa on auttanut myös pysyminen terveenä – Mikko on viimeksi kärsinyt loukkaantumisista vuonna 2006. Tekniikkataiturina häntä ei ole kuitenkaan koskaan pidetty. Pomputtelukisasta Babatunde Wusua vastaan ei tulisi hänen mukaan edes tiukkaa. ”Wusu voittaisi. Näkeehän sen hinaajakin”, tokaisi Migu kysymykseen.

Zac

Joukkueeseen jäi siis ykköskentän kokoinen aukko. Mahdottomalta tuntuva paikkausoperaatio tuotti muutaman paluumuuttajaan Jere Jokisen, Rami Lehtolan ja Michael Fagerin muodossa. Näiden siirtojen myötä seurasta tuli enemmän tepsiläinen kuin menneellä kaudella. Seuraavan hankintareissun saldona oli SalPan tutkapari, Joonas Lastunen ja Ville Forsman. Parivaljakko on tehnyt tuhoisaa jälkeä kakksodivarissa, mutta mihin se riittä liigassa, onkin sitten arvoitus. Lisäksi joukkueeseen nostettiin junioreista pari kaveria, kuten esimerkiksi viime kaudella A-nuorten SM-sarjan tehokkaimpiin hyökkääjiin lukeutuva Ville Hartola.

Yhtenä tärkeänä palasena voidaan pitää Markus Suntilan pysymistä seuran veräjänvartijana. Varmaotteinen torjuja kuuluu siihen kaartiin, jonka avulla joukkue voi voittaa hyvänä päivänä kenet tahansa. Markuksen arvo on seuralle suuren suuri ja siinä on sellainen kulmakivi jonka ympärille on hyvä rakentaa menestyvä seura. Lisäksi joukkueessa on äärimmäisen kovan tahdon omaavia pelaajia, kuten Antti Kauppinen ja Teemu Känkänen. Näiden herrojen esimerkillä koko muukin ryhmä voi nousta vaikeaksikin vastustajaksi muille seuroille liigassa.

Harjoitusottelut ovat menneet Tepsin osalta kohtuullisen hyvin. Esimerkiksi Nokian KrP kaatui peräti 8-2 ja kenraalissa kukistui divariin tippunut FBT Pori maalein 5-3. Jere Jokinen on ollut harkkapeleissä joukkueen tehokkaimpia pelureita. Ja hänen osalta voidaankin odottaa tulevalla kaudella suurempaakin roolia, kuten myös viime kaudella jo parrasvaloihin marssineelta Mikko “M10″ Hautaniemeltä.

Kaikesta menetyksestä huolimatta, Ray Backmanin ja Perttu Kytöhongan luotsaaman seuran ilme näyttää ihan lupaavalta. Joukkue tarvitsee nyt tukea enemmän kuin koskaan, joten olkaamme seuran takana myös tulevalla kaudella.

Partisan

90-luvulla kannattaminen oli selvästi yksinkertaisempaa kuin nykyään. 90-luvulla riitti yhden tai kahden huudon huutaminen rummun tahdissa. Toisin kuin nykyään, katsomossa useimmiten istuttiin. Tätä nykyä katsomossa seistään monia erilaisia lauluja laulaen. 2000-luvulla Suomeen alkoi syntyä itsenäisiä kannattajaporukoita. TPS oli muutoksessa eturintamassa, ja vuonna 2001 syntynyt Sissiryhmä onkin yksi Suomen vanhimmista itsenäisistä kannattajaryhmistä.

Viime vuosikymmenellä kannattajien keskuudessa suosittua rekvisiittaa olivat fanipaidat ja seuran myymälästä ostetut liput. Uudella vuosituhannella viralliset fanipaidat eivät ole yhtä yleisiä. Sen sijaan lähes joka kannattajalla on kaulassaan seuran huivi. Itse tehdyt heilutusliput ja kaksikeppiset ovat korvanneet viralliset faniliput, joita ei enää juuri näy. Kannattajien omista tuotoksista ei osattu 90-luvulla vielä haaveillakaan.

Kannattajakulttuurin kehitys on tuonut Suomeen myös tifot. 1990-luvulla “tifo” oli suomalaisissa katsomoissa melko tuntematon käsite, mutta nykyään itsenäisten kannattajaryhmien jäsenet tietävät tarkalleen, mitä sana tarkoittaa. Myös monet tavalliset katsojat tuntevat käsitteen. Ensimmäiset Suomessa tehdyt tifot olivat pieniä, mutta sittemmin Suomessa on nähty jo kokonaisen stadionin päätykatsomon kokoinen tifo.

Joukkueeseen kohdistuva kritiikki on 2000-luvulla huomattavasti avoimempaa kuin 1990-luvulla. 90-luvulla pelaajat kyllä haukuttiin tarvittaessa kavereiden kesken, mutta kannattajakatsomosta kritiikkiä ei kuulunut. Nykyään joukkuetta kritisoidaan katsomosta koko ryhmän voimin, jos siihen on tarvetta.

Myös internetin yleistyminen on vaikuttanut suomalaisen kannattajakulttuurin kehittymiseen. Vielä 90-luvulla netti ei ollut “joka kodin juttu”. Nykyään lähes jokainen pääsee kotoaan katselemaan kuvia ja videoita ulkomaisten ryhmien tekemisistä. Suomalaista katsomokulttuuria kehitetään usein ulkomailta saatujen mallien pohjalta. Ideoihin tuodaan omia vivahteita, jolloin kulttuuri saa omaleimaisuutta.

Vaikka kannattaminen onkin muuttunut selvästi sitten 1990-luvun, ohjaa kannattajaa edelleen palo omaan joukkueeseen. Tämä perusasia ei siis ole muuttunut mihinkään.

Jykke