Kannattajan ääni: Muistoista uusiin tarinoihin

Kannattajan ääni: Muistoista uusiin tarinoihin

TPS:n mukana elämisessä varmaan parasta on se, että jatkuvasti kokee sellaisia tilanteita ja fiiliksiä, jotka muistaa varmasti läpi elämän. On nousuja ja laskuja, voittoja ja vitutusta. Nyt jälleen yhden elintärkeän matsin kynnyksellä jaan muiston eräältä Vantaan reissulta, jolloin pelattiin liigakarsintaa. Aikaa tapahtumista on varmaan sata vuotta, mutta vanha on mieskin.

Matkalla otteluun bussissa kiersi rusinakilju, muovikasseihin revittiin paperisilppua maalien varalle ja tunnelma oli jännittynyt, mutta toiveikas. Pelissä meidät sijoitettiin yläkatsomoon. Ottelun alku oli hirveää katsottavaa ja bussissa juotu kilju heikensi oloa entisestään. Eräällä porukasta jopa siinä määrin, että makkaran ja kiljun yhdistelmä alkoi kiivasti pyrkiä ylöspäin. Onneksi joku tarkkasilmäinen tajusi ojentaa hänelle muovipussin, ennen kuin vatsalaukun sisältö olisi levinnyt tiivissä katsomossa suoraan jalkoihimme. Olo parani, pussi syrjään ja kannattamaan, vaikka olimme jo muutaman maalin tappiolla.

Meni hetki ja TPS onnistui kuin onnistuikin tekemään maalin ja riemu oli rajaton. Paperisilput tyhjennettiin suoraan pusseista alakatsomoon. Hieman kiusalliseksi tilanteen teki se, että yksi näistä pusseista oli se samainen silppusäkki, mihin oli juuri hetkeä aiemmin oksennettu ja nyt nämä limaiset silpunpalat leijailivat vantaalaisten niskaan alakatsomoon. Eipä tullut enää loppupelissä paljoa alakatsomon suuntaan vilkuiltua.

Matsi päättyi tappioon, mutta vitutusta hieman laimensivat edellä kulkevat voittoaan juhlivat vantaalaiset, paperisilput tiukasti selkään liimautuneena. Lauantaina tehdään taas uusia tarinoita. Kaikki mukaan.

Jaakko

(Blogin kertomus on peräisin liigakarsinnasta Atlantis FC – TPS vuodelta 2000. Kuvassa Kim Suominen.)