Syyskuinen kolea aamu. Kotikadun autojen ikkunat ovat viimeist\u00e4\u00e4n ensi kuussa j\u00e4\u00e4ss\u00e4. Ruska on jo alkanut ja vihre\u00e4 nurmi puistoissa alkaa peittym\u00e4\u00e4n ruskeista ja keltaisista lehdist\u00e4. Syksy viel\u00e4 menettelee, mutta talvea ei osaa kaivata. Ahdistaa. Jalkapallokautta on j\u00e4ljell\u00e4 nelj\u00e4 kierrosta. Tuloksista ei t\u00e4ss\u00e4 tarvitse kirjoittaa, jokainen tiet\u00e4\u00e4 mik\u00e4 pelin henki on t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa.<\/p>\n
Kun kausi kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy, on edess\u00e4 kuusi pitk\u00e4\u00e4 kuukautta ennen seuraavaa kauden avausta. Sit\u00e4 tunnelmaa ei osaa pukea sanoiksi, kun l\u00e4htee pubiin huhtikuussa ja koko kausi h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 edess\u00e4. Mutta sen hetken tiet\u00e4\u00e4 ja osaa pukea sanoiksi, kun lokakuun lopulla tuomari vihelt\u00e4\u00e4 viimeisen kerran pilliin. Haikea ja tyhj\u00e4.<\/p>\n
Allekirjoittanut on henkeen ja vereen jalkapalloihminen. Potkaistaan noita sarjoja maailmalla k\u00e4yntiin syksyll\u00e4kin, ja kiva niit\u00e4 on sohvalla tai baarissa katsella, mutta ei niist\u00e4 peleist\u00e4 saa irti sit\u00e4 tunnetta, jonka kotimaan sarjat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t. Syksyn peleihin kuuluu pieni palelu Kupittaalle k\u00e4velt\u00e4ess\u00e4 ja pelaajien hengityksen huurustuminen kent\u00e4ll\u00e4, aivan kuten kes\u00e4n peleihin kuuluu jatkuva huurteisten jano. Ne kokemukset eiv\u00e4t televisiosta kotisohvalle v\u00e4lity.<\/p>\n
TPS-kannattajat ovat olleet omalla kohdallani t\u00e4rke\u00e4 osa asettumisessani Turkuun. Vieraspelireissut, kotipelit, j\u00e4lkipelit, tifotehtaat ja matsip\u00e4iv\u00e4n odotus yhdess\u00e4 ovat hetki\u00e4, jotka eiv\u00e4t unohdu. Kannattajat ovat se yhteis\u00f6, jonka parissa voi jakaa kaikki tunteet juuri siin\u00e4 hetkess\u00e4, mit\u00e4\u00e4n peittelem\u00e4tt\u00e4. Kotona voi yritt\u00e4\u00e4 pukea sanoiksi iloa, surua tai pettymyst\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n otteluun tai sarjataulukkoon liittyen, mutta t\u00e4m\u00e4 tunne ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin ainoastaan niiden ihmisten parissa, jotka el\u00e4v\u00e4t ja hengitt\u00e4v\u00e4t t\u00e4ysill\u00e4 mustavalkoista Turkua p\u00e4ivitt\u00e4in.<\/p>\n
T\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani l\u00f6yd\u00e4n itse l\u00e4\u00e4kkeen ahdistukseeni. Pitk\u00e4n talven yli odottaminen helpottaa, kun p\u00e4\u00e4see katsomoon my\u00f6s vuoden pimeimp\u00e4n\u00e4 aikana. 100:n bussi Kauppatorilta ja suunta Artukaisiin. Tutut kasvot baarin puolella, pikaiset huurteiset ja siit\u00e4 katsomoon. Matsip\u00e4iv\u00e4n parhaat hetket ovat pelonsekaiset, mutta toiveikkaat tunteet juuri ennen ottelun alkua. Capo aloittaa kolmen kirjaimen huudatuksen. Me olemme seura.<\/p>\n
-8989<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"