Kannattajan ääni: Eurooppalainen kannatuskulttuuri

”Todella lupaavalta näyttää myös se, että kannattajat eivät ole hylänneet joukkuetta. Eivät, vaikka he ovat saaneet viime vuosina todella vähän.

Ennen joukkueen menestys määritteli lähes täysin katsojamäärien käyrät. Väitän, että olemme lähestyneet eurooppalaista katsomokulttuuria. Joukkueen voitot eivät ole kaikki kaikessa, mutta organisaatiolta osataan vaatia ammattitaitoa ja kunnioitusta maksavaa asiakasta kohtaa.”

Näin fiksusti kirjoittaa Mikko Grönman kolumnissaan HC TPS Turku Oy:n virallisessa uutislehti Mustassa (1/2015).

Joku on joskus jossain todennut, että ”fani ottaa sen mitä annetaan, kannattaja luo itse”. Mitä on eurooppalainen kannatuskulttuuri? Näkyvin elementti on varmasti katsomossa erottuva, selkeä seisomakatsomo, jossa kannattajat organisoidusti käyttävät ääntään seuran tueksi. Käytän tässä tarkoituksella sanaa seura, sillä suurimmalle osalle seura kokonaisuudessaan merkitsee enemmän kuin vain joukkue tai peli kentällä.

Kannatuskulttuuria ei pidä ymmärtää väärin. Kannattajille seura on usein elämääkin tärkeämpi asia. Se on asia, joka saa pahimmillaan masentumaan, mutta parhaimmillaan vapauttaa valtaisat euforiset tunteet. Kun kannattajat protestoivat jotakin asiaa tai sanovat sen ääneen, se ei tarkoita, että he hylkäävät seuran. Se ei tarkoita, että he vihaisivat seuraa.

Kannattajat vaativat aina seuralta kykynsä ja resurssiensa mukaista suoritusta, kannattajien arvostusta ja seuran omien arvojen ja historian kunnioittamista. Jos joku päättäjistä, pelaajista, valmentajista tai taustahenkilöistä sotii näitä asetelmia vastaan, antavat kannattajat helposti sen myös kuulua.

Tämän kaltainen kannatuskulttuuri on jossain määrin meillä Suomessa yhä murrosvaiheessa, ja oman seuran kritisoijat saavatkin joidenkin mielet pahoittumaan. Jostain käsittämättömästä syystä syntyy helposti tilanne, jossa kannattajat ja katsojat ovat vastakkain. Samassa veneessä tässä kaikki ollaan ja jokainen meistä haluaa ehdottomasti vain parasta kannattamalle seuralle.

Tepsillä on kaikki avaimet käsissään. Monilajisuus on ehdottomasti voimavara. Samoista kannattajista ei kannata kilpailla itsensä kanssa. TPS on suuri yhteisö yli lajirajojen. Yhteistyöllä ja tiettyjen arvojen kunnioittamisella pääsee pitkälle. Myymällä toimintakulttuuria oikein saadaan kannattajat pysymään katsomossa vaikeinakin hetkinä. He laulavat ja tekevät tifoja, vaikka seura ei enää taistelisikaan menestyksestä.

TPS-kannattajat ovat olleet tilanteissa, joissa valmentaja ja toimitusjohtaja ovat avoimesti keskustelleet kannattajien kanssa missä mennään. Olemme olleet tilanteessa, jossa joukkueen kapteeni on tullut kentän laidalle puhumaan suoraan kannattajille. On nähty kiitoksia ja anteeksipyyntöjä. Tätä hommmaa tehdään yhdessä. Se on myös eurooppalaista kannatuskulttuuria.