Mihin menet, TPS? Mitä kannattajat merkitsevät TPS:lle? Nämä kysymykset esitämme rakkaalle Seurallemme keskiviikkona 30. lokakuuta ottelussa TPS – Jukurit. Viestiä tehostaaksemme olemme päättäneet boikotoida kyseisessä ottelussa kannattajakatsomo Mutkaa. Vetoamme kannattajia pitämään katsomon tyhjänä viestin vahvistamiseksi.
Tämä on meidän tapamme reagoida Seuran reagointia odotellessa. Boikotointi on kannattajien keinovalikoimassa äärimmäisimmästä päästä, emmekä turvaudu siihen mielellämme. Koemme, että TPS:n kyvyttömyys reagoida organisaatiota ravistelevaan kriisiin edellyttää nyt vahvaa mielenilmausta. Boikotointi ei merkitse TPS:n hylkäämistä, vaan haluamme osoittaa aidon huolemme ja välittämisemme. Nyt odotamme seurajohdolta samaa.
TPS on muutamassa kuukaudessa onnistunut kääntämään orastavan nousun äkkijyrkkään laskuun. Vuosi takaperin olimme runkosarjan toisia, nyt viimeistä edellisiä. Heikot pelilliset otteet kentällä ovat paitsi vieneet mennessään positiivisen ilmapiirin ja yleisön, myös paljastaneet Seuran karmeat puutteet muilla osa-alueilla, etenkin johtamisessa ja viestinnässä.
Seuran viestintä on retuperällä. Kapteenin äkillinen tippuminen kokoonpanosta jäi kertomatta, kotiotteluiden markkinointi on olematonta eikä ketään Seurasta astu kannattajien eteen vastatakseen mieltä painaviin kysymyksiin. Ulostulot medialle ovat surkeita, nykytilannetta vähätteleviä ja vaikeat kysymykset kierretään antamatta suoria vastauksia. Yksittäisen kannattajan on turha toivo odottaa vastausta edes asialliseen kysymykseen. Toiminta on kannattajia aliarvioivaa, kannattajien arvostus on kaukana.
Kannattajamme kirjoitti blogitekstin 7. lokakuuta (Uusi viikko, uusi alku?), jossa tuotiin esille “toksinen ilmapiiri” Seuran ympärillä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on vain heikentynyt. Minkälaista reagointia TPS on näiden kolmen viikon aikana esittänyt? Minkälaisin konkreettisin teoin TPS on yrittänyt kääntää tätä negatiivista ilmapiiriä positiiviseksi? Liikenne pelaajistossa oli positiivista reagointia, mutta seuraavana uutisena urheilutoimenjohtaja ilmoitti erostaan, mikä ainoastaan sekoitti jo sekaisin olevaa pakkaa entistä enemmän. Muutoin ollaan kyseenalaistettu katsojien sitoutumista kysymällä “mitä TPS kannattajilleen merkitsee”, tai eletty hiljaisuudessa antaen negatiivisen ilmapiirin ruokkia itse itseään.
Luonnollisesti kaikki tämä on saanut turkulaisyleisön kaikkoamaan. Seitsemän kotiottelun yleisökeskiarvo on TPS:lle surkeat 4626. Kotiotteluissa käyneet tietävät, että tässäkin lukemassa on ilmiselvästi ilmaa. Tavoitteesta ollaan kaukana eikä nykysuunta ole parempaan päin.
Minkälaisin keinoin TPS yrittää voittaa yleisön takaisin puolelleen? Yrittäminen on toistaiseksi ollut laihaa ja toimitusjohtaja Santtu Jokinen odottaa voittavan jääkiekon tuovat yleisöä taas halliin. Kuinka pitkään Palloseuralla on aikaa odottaa voittavan jääkiekon paluuta ja antaa yleisömäärien laskea laskemistaan? Miten organisaatio, jonka pelkkä pelaajabudjetti on 2,4 miljonaa euroa, voi toimia ilman minkäänlaista tulostavoitetta? Olemme huolissamme TPS:n tulevaisuudesta.
TPS:n tulevaisuus herättääkin kysymyksiä ja yksi on ylitse muiden. Mitä pääomistajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja toiminnalta ylipäätään haluavat? Kaikki tietävät, että TPS:n viime vuosien panostukset ovat peräisin heidän taskuistaan. Koko nykyinen TPS:n edustusjääkiekko henkilöityy heihin. Päärahoittajina ja hallituksen jäseninä Paanasella ja Kodisojalla on myös suuri vastuu tämänhetkisistä ongelmista.
Kaikkien näiden vuosien aikana Paananen ja Kodisoja eivät ole kertaakaan vaivautuneet julkisesti kertomaan, mikä on heidän perimmäinen ajatuksensa, strategiansa ja visionsa. Se on epäkunnioittavaa 97-vuotiasta perinneseuraa ja sen kannattajia kohtaan. Nyt jos koskaan olisi aivan viimeistään heidänkin aika avata suunsa, mikäli TPS on heille yhtä tärkeä kuin se on kannattajilleen.