TPS-kannattajat Englannissa 10.-15.11.2010

Jo vuonna 2009 heräsi ensimmäisen kerran ajatus matkasta katsomaan jalkapalloa Englantiin, mutta toisin kuin useimmat Suomesta matkaavat jalkapallon ystävät, me suuntasimme ajatuksemme pois Valioliigan parrasvaloista. Tarkoitus oli lähteä katsomaan useampaa alasarjatason ottelua, valitettavasti sarjojen otteluohjelmat eivät lopulta täysin mahdollistaneet tavoitteen saavuttamista. Asia nytkähti todenteolla eteenpäin kesäkuussa, kun varasimme liput easyJetin lennoille Manchesteriin ja takaisin. Vaikka yleensä kotimaista mielellään suosisi, niin tällä kertaa se ei todellakaan ollut mahdollista Finnairin hinnoittelun vuoksi. Sinivalkoisin siivin lennoista olisi saanut maksaa noin 270 ? enemmän per henki. Ryhmän jäsenten lisääntyessä neljään, jouduimme muuttamaan majoitussuunnitelmia, sillä erään pubin yläpuolelta ei enää siinä vaiheessa ollut mahdollista saada lisää vuoteita. Tiemme vei siis Premier Inn Manchester Cityn lakanoille, hotelli olikin hinta-laatusuhteeltaan varsin hyvä.

Mutta itse asiaan. Keskiviikko 10.11.2010 koitti viimein, ja kun kaikki tarvittava oli saatu palattua, oli aika siirtyä kohti Helsinki-Vantaan lentokentän kakkosterminaalia. Lähtöselvitysmuodollisuudet sujuivat melko sujuvasti, vaikka samaan aikaan oli käynnissä kolmen lennon selvitys muistaakseni yhtä monella tiskillä. Turvatarkastuksen yhteydessä ei keneltäkään tällä kertaa löytynyt mitään kiellettyä, ja nautittuamme virkistävät, mutta järkyttävän ylihintaiset, juomat lentokentän baarissa, oli aika siirtyä koneeseen. Vallattuamme paikat, joissa oli ihan mukavasti jalkatilaa, kulutimme aikaa katsellen puuhissaan häärääviä lentoemäntiä, varsinkin yhden työskentelyä oli ilo seurata. Lennon aikana nautimme muutamia virvokkeita, ja keskustelimme päivän polttavista yhteiskunnallisista asioista. Lisäksi easyJet jakoi kaikille matkustajille ilmaiset minimuffinsin näköiset leivonnaiset 15-vuotisjuhlansa kunniaksi. Reilut pari tuntia myöhemmin kaarsimme Newcastlen yli hieman vasempaan, ja lopulta laskeuduimme lähes silkinpehmeästi Manchesteriin. Laukut olivat heti napattavissa mukaa, ja täydennettyämme sandwich- ja juomavarastomme siirryimme taksilla hotelliin. Vaikka olimme hotellissa vasta kello 23 jälkeen, ehdimme vielä tutustua hotellin baariin.

Torstaina aloitimme aamun ohjelman tallustelemalla läheiseen pubiin perinteistä englantilaista aamiaista syömään. Erityisesti sieni keräsi kehuja, muttei pekonissakaan vikaa ollut. Puolenpäivän jälkeen olikin sitten ensimmäisen matkan teemaan liittyvän toiminnan aika. Koska emme ponnisteluistamme huolimatta löytäneet oikeaa bussipysäkkiä (se olikin sitten sillä ainoalla kadunpätkällä, mitä emme vilkaisseet), päätimme hyödyntää Suomeen verrattuna varsin edullista taksia, ja matkasimme Old Traffordille, josta olimme varanneet ajan kello 13.30 alkaneelle tutustumiskierrokselle. Pääsimme sisään stadionille 12.45, jossa huomasimme museo-/kierroskerrokseksi merkatussa kerroksessa sijaitsevan baarin. Päätimme kokeilla paikallista (toinen kyllä taisi olla intialaista tai vastaavaa) olutta, ja havaitsimme aikaa olevan parin merkin testaamiseen. Tässä vaiheessa kuitenkin paikallinen epäloogisuus/ajattelemattomuus potkaisi meitä nilkoille. Huomasimme kellon olevan 13.29, joten siirryimme pisteeseen, josta luulimme kierroksen lähtevän. Luulo ei kuitenkaan ollut tiedon väärti, vaan saimme hieman närkästyneeltä vaikuttaneelta naiselta apua, ja pääsimme mukaan viitisen minuuttia myöhässä. Kierros nimittäin alkaa pari kerrosta alempaa, kuin voisi kuvitella, eikä suinkaan merkatusta kerroksesta. Baarin kanssa samassa kerroksessa olevassa museossa kyllä kuulutettiin kierrokset, mutta kenellekään ei ollut tullut mieleen järjestää äänentoistoa myös baariin. Tuota mokaa ei siis ihan täysin voi pistää omaan piikkiin (eipä niin?). Itse kierroksen veti noin reilu 60-vuotias mies, joka todella osasi asiansa. Heppu selvästi ns. eli joukkueelleen, ja tunsi sen taustat ja nykytilanteen erittäin hyvin. Kierroksen kohokohtia oli pysähdys pelaajien pukukopissa, nämä eivät toki olleet lähelläkään. Muita kohteita olivat vaihtopenkit, kentälle johtava tunneli, sekä 6.2.1958 klo 15:04 Münchenin lentokentällä tapahtuneen lento-onnettomuuden muistomerkki sekä ? tunneli. Joukkue oli palaamassa European Cupin vierasottelusta Belgradista, kun kone pysähtyi tankkaamaan, mutta kolmas nousukiito yritys epäonnistui kohtalokkain seurauksin. Kyseisessä onnettomuudessa menehtyi yksitoista joukkueen jäsentä, sekä kahdeksan Unitedin vieraspeliä seuraamassa ollutta toimittajaa. Yhteensä turma vaati 23 ihmisen hengen. Tapaus on jäänyt elämään myös joko Liverpoolin tai Arsenalin kannattajien pilkkalauluna, jossa käsketään aina varomaan jäätä kiitoradalla. Kaiken kaikkiaan, kierroksesta jäi erittäin positiivinen kuva. Museossa puhuimme, että seuran perinteet ja historia oli hyvin aistittavissa. Toivottavasti samaan päästään myös Suomessa. Loppupäivä menikin paikalliskulttuurin tutustuen, yön koittaessa oli jopa havaittavissa hieman horjuvaa askellusta joidenkin kohdalla.

Perjantaina suuntasimme reissun ensimmäiseen otteluun Prestoniin, jossa North End sai vastaansa Hull Cityn. Kulutimme päivää ottelua odotellessamme kiertelemällä lähialueita, sekä ottamalla pari erää biljardia eräässä melko lähellä asemaa olleessa pubissa. Junamatkamme sai ylimääräisen paussin, kun luonnon kutsu kävi liian voimakkaaksi, eikä junaa ollut varustettu vessalla. Ilmeisesti kävimme Boltonin asemalla. Kun pääsimme Prestoniin, ilta oli jo pimentynyt. Hyppäsimme jälleen taksiin, ja ajoimme stadionille. Siellä kävimme ostamassa liput, ja siirryimme odottamaan peliä läheiseen pubiin. Siellä olimme juttusilla muutaman vanhemman herrasmiehen kanssa, ja keskustelu oli ihan mielenkiintoinen, pyörien lähinnä jalkapallon ympärillä. Myös TPS sai osakseen kiinnostusta. Itse ottelu oli tunnelman, varsinkin kotiyleisön, osalta aikamoinen pettymys. Vaikkei nyt mitään derbyhulinaa ollutkaan odotettavissa, esitys oli melko luokaton. Siihen nähden O-katsomossa on ollut joka pelissä hyvä meno. Vaikka seisominen onkin kielletty, oli se kuitenkin ihan yläriveillä mahdollista. Kanapiiras oli ihan makoisa, eikä mitenkään älyttömän kallis. Itse ottelu päättyi lopulta Hullin voittoon, lopputuloksen 0-2 myötä Preston North End on Championshipin sarjataulukon South End. Matsin jälkeen meille meinasi tulla kiire junalle, mutta satuimme katsastusaseman kohdalle, ja sieltä juuri lähdössä ollut taksi pysäytettiin henkilökunnan jäsenen sekä paikalla olleen poliisin toimesta meille selitettyämme reissumme tarkoituksen. Se tuntui muutenkin kiinnostavan ihmeen paljon joka puolella. Junasta päästyämme vietimme loppuillan Manchesterin yössä.

Lauantai oli ennakolta eniten odotettu päivä. Silloin hyppäsimme paikallisbussin kyytiin, ja ajoimme Oldhamiin. Olimme hyvissä ajoin paikalla, ja kävimme noutamassa lippumme piipahdettuamme ensin joukkueen kannattajatuotekaupassa. Saatuamme liput siirryimme luonnollisesti pubiin, josta sitten takaisin Boundary Parkille. Tässä vaiheessa pitää sitten antaa iso miinus järjestäjille. Olimme kotijoukkueen kannattajien päädyssä, mutta siellä ei ollut ollenkaan olutta myynnissä. Jouduimme siis juomaan kahvia, tai siis ?kahvia?. Itse ottelu sen sijaan olikin sitä, minkä takia koko reissuun lähdettiin. Kyseessähän oli League One:n (vast. Suomen 2-divaria) ottelu, mutta paikalla oli 7723 katsojaa (toistaiseksi Oldhamin suurin yleisömäärä tällä kaudella), mukaan lukien noin 3400 vieraskannattajaa omassa päädyssään. Otteluhan oli käytännössä lähes paikallismatsi, mutta siitä huolimatta lukema on melko vaikuttava kolmannen sarjatason otteluksi, vaikka neljä sarjan joukkuetta vetääkin reilusti yli 10 000 hengen keskiarvolla (parhaana Southampton, 21 434). Lukemat antavat hyvää osviittaa siitä, kuinka paljon jalkapallolla on vetovoimaa saarella. Tunnelma ja pelin intensiteetti oli oikeastaan koko matsin ajan korkealla tasolla, ja tuumailimmekin olleemme ns. oikeassa jalkapallo-ottelussa, siellä missä peli ja kannattajat edelleen ovat sitä, mitä niiden kuuluukin olla. Oldham viimeisteli ottelun ainoaksi jääneen maalin Chaddy End:n edessä, eli juuri siinä päädyssä, missä olimme. Tunnelma oli aikamoinen, sitä on hankala kuvailla. Pelin jälkeen halusimme välttää ruuhkat, ja päädyimme toiseen paikalliseen pubiin. Henkilökunta (pari baarityttöä, mukavia, ihan katseltaviakin) oli erittäin palvelualtista, ja nautimmekin mukavassa, kunnon pubissa muutamankin tuopin. Pubissa olimme jutuissa paikallisen miehen kanssa, ja tämä ilmoitti pitävänsä TPS:aa tästä lähin suosikkinaan Suomessa. Lopulta meidän oli kuitenkin pakko jatkaa matkaa takaisin Manchesteriin. Loppuilta menikin taas totuttuun tapaan.

Sunnuntaiaamu koitti erittäin aikaisin. Edessä oli reissun ainoa Valioliigaottelu, jossa Everton sai vieraakseen Arsenalin. Jo klo 9 aikaan olimme huonetoverini kanssa istumassa pubissa aamupalat tilattuna kaikille, sillä bussi Liverpooliin oli lähdössä klo 9.45. Me ehdimme syödä melko rauhassa, mutta loput ryhmästä saapuivat niin myöhään paikalle, ettei mitenkään rauhallisesta aamiaishetkestä voi puhua. Taisipa jollakin olla ongelmia saada edes mitään alas, mistähän lienee johtunut? Pääsimme ulos noin 20 minuuttia ennen lähtöä, mutta nappasimme kadulta taksin, jotta varmasti ehdimme ajoissa. Bussimatka sujui leppoisissa merkeissä, ja päästyämme perille siirryimme melkeinpä välittömästi Goodison Parkin ympäristöön. Haimme odottamassa olleet liput, ja siirryimme, yllätys yllätys, läheiseen pubiin. Lähdimme melko ajoissa stadionille, tosin lauantaista viisastuneina varmistimme ennen lähtöä paikallisilta oluensaannin olevan varmaa. Itse ottelu ei ollut tapahtumana mitenkään erikoinen. Peli oli ajoittain toki ihan hienoa katseltavaa, olihan kentällä melko koviakin nimiä. Tunnelma ei oikeastaan missään vaiheessa noussut erikoiseksi, lähinnä äänessä olivat arvioilta reilut pari tuhatta lontoolaista. Näillä tuntui olevan ajoittain hyvä meno päällä, joka parani entisestään Arsenalin mentyä johtoon ensimmäisellä puoliajalla. Tauolla ehdimme käydä nauttimassa oluet, ja juuri kun pääsimme katsomoon, iski Arsenal toisen kerran. Tuokin varmasti vaikutti siihen, ettei tunnelma juuri enää kohonnut. Ottelun loppuminuuteilla Everton pääsi kaventamaan, mutta enempää maaleja ei ottelussa kuitenkaan nähty. Pelin jälkeen kiertelimme stadionin ympäristössä, piipahdimme parissa pubissa, ja siirryimme linja-autoaseman suuntaan. Bussin lähtöön oli vielä aikaa, joten kiersimme sateesta huolimatta vielä muutaman pubin. Toisin kuin junat, bussi oli ajoissa, ja olimme takaisin Manchesterissa ennen iltayhdeksää. Koska oli sunnuntai, eivät pubien ovet olleet myöhään auki. Pitkähkö ja osin rankka reissu alkoi vihdoin vaatia veronsa, ja olimme kaikki melko ajoissa nukkumassa.

Maanantaiaamupäivä koitti auringon paistaessa. Enää ei kuitenkaan ollut aikaa kuin pakkaamiseen, sekä huoneiden luovutuksen jälkeen lounaalle sekä pikaiselle ostoskierrokselle. Piipahettuamme muutamassa liikkeessä havaitsimme kellon olevan sen verran paljon, että oli aika mennä hakemaan laukut hotellista, ja aloittaa kotimatka. Luotimme jälleen taksiin, jolla pääsimmekin mukavasti terminaalille. Lähtöselvityksessä ei ollut jonoa juuri nimeksikään, ja selvisimme turvatarkastukseen nopeasti. Ilmeisesti eräs seurueen jäsen oli epäilyttävän näköinen, sillä vaikutti kuin virkailija olisi kokeillut tämän laukusta mahdollisia huumejämiä. Mitään ei tietenkään löytynyt, ja pääsimme kaikki onnellisesti jatkamaan matkaa ostos- ja baarialueelle. Himoshoppaajille tiedoksi, Manchesterin lentokenttä ei ole teitä vartena. Alueella oli kolme kauppaa, joista yksi oli perinteinen tax-freemyymälä, lisäksi löytyi W.H. Smith?s:n kirjakauppa sekä lääkkeitä ja pientä tarpeellista myyvä Boot?s. Otimme yhdet juomat odotellessamme tietoa lähtöportista, tiedon saavuttua siirryimme jonottamaan koneeseen pääsyä. Koneessa onnistuimme saamaan melkein samat paikat kuin tullessa, ja lento sujui muutenkin ongelmitta. Ilmaisjakelua ei tosin ollut enää tällä lennolla. Helsinkiä lähestyttäessä oli havaittavissa pientä turbulenssia, pari kertaa kone heilahteli ihan mukavastikin. Vaikka olimme päässeet lähtemään noin 15 minuuttia myöhässä, olimme Helsingissä 20 minuuttia etuajassa, kiitos reippaan takatuulen. Passintarkastuksen jälkeen menimme hakemaan laukkujamme, jotka tulivatkin heti kun pääsimme hihnan ääreen. Edessä oli enää viimeinen tavaroiden siirtely laukusta laukkuun (easyJet ei anna armoa, jos laukku on liian painava), ja sen jälkeen ryhmämme erkaantui kukin omaan suuntaansa. Hieno ja antoisa matkamme jalkapallokulttuurin kehtoon oli ohi.

Kiitämme:
– easyJetin ilmaiset leivonnaiset menomatkalla, sekä juomien hionta ja saatavuus lennolla
– Premier Innin ikkunoiden kestävyyttä
– CCTV:n sijoittamista Liverpoolin linja-autoasemalla; mahdollisti reissaajien juomasekoituksen valmistamisern privaatisti
– Evertonin satdionin turvatarkastusta (pullo taskussa ineen)
– Oldham
– Old Traffordin tutustumiskierroksen vetäjä
– Matkaseura
– Taksien hintataso
Moitimme:
– paikallisten tarjoilualttius; aiheutti melko kovaa pahoinvontia
– Pubin hintatasosta johtunutta tarkoitushakuisuuteen johtanutta päihtymystilan aiheuttamista
– Sieniä oli aamupaloilla liian vähän
– Pois lähtiessä taksia; mahdollisesti ajatti pidempää reittiä, lisäksi piti omia tavaroitaan tilassa, johon matkalaukkumme olisi pitänyt saada

2 thoughts on “TPS-kannattajat Englannissa 10.-15.11.2010”

  1. Pingback: aksara178 login

Leave a Comment