Avoin kirje TPS jalkapallon johdolle: TPS:n on muututtava

TPS:n jalkapallo on Seuran satavuotisjuhlien kynnyksellä historiallisessa aallonpohjassa. Sekä miesten että naisten edustusjoukkueet pelaavat vasta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, mikä on järkyttävää jo itsessään, ja etenkään miesten puolella ei näy minkäänlaista toivoa paremmasta.

Sarjataulukkoa voi toki käännellä optimistisestikin ja todeta, että surkeasti menneestä kaudesta huolimatta sarjan kärki on vain muutaman pisteen päässä. Kaikki joukkueen otteita seuranneet lajiamatööritkin osaavat kuitenkin nähdä, että se olisi pelkästään itsensä huijaamista. TPS:n ei kuulu varsinkaan Ykkösessä etsiä minkäänlaista lohtua siitä, että muutkaan joukkueet eivät onnistu voittamaan tasaisesti.

Kapeasti katsottuna peliesityksistä ovat vastuussa joukkueen pelaajat, valmennus ja urheilujohtaja. Jokaisen heistä onkin syytä katsoa itseään pitkään peilistä ja kysyä, onko itse kunkin anti yhteiselle tavoitteelle ollut alkuunkaan riittävä.

TPS:n jalkapallo on kuitenkin ajautunut kauttaaltaan niin surkeaan kuntoon, ettei pelkästään suorittavan portaan itsetutkiskelu enää riitä. On tullut aika arvioida koko organisaation jokaisen henkilön pätevyyttä tehtävässään alkaen ylimmästä johdosta ja päättyen viimeiseen vaihtopelaajaan.

Se kaikki kuviteltavissa olevat rimat alittava kyntäminen, jota kentällä nyt nähdään, on lopputulos koko organisaation kokonaisvaltaisesta epäonnistumisesta. Sen jälkeen, kun miehet putosivat pitkän uudelleenrakennuksen jälkeen Veikkausliigasta vuonna 2018, TPS:n toiminnassa ei ole ollut nähtävissä minkäänlaista pitkän tai edes lyhyen tähtäimen tulevaisuutta, vaan pelkkää vuosi kerrallaan rimpuilua, jossa tavoitteenasettelu on toivomista eikä tekemistä.

Kaudeksi 2020 joukkue toki onnistui nousemaan heti takaisin liigaan, mutta sieltä hissi vei heti takaisin alas tutusta syystä: TPS:n toiminnalla ei ole mitään virkaa pääsarjatasolla. Kun samana syksynä myös naisten joukkueen romahdus kulminoitui putoamiseen, TPS:n jalkapallo vajosi ennennäkemättömään alennustilaan.

Torstain kotitappio HJK Klubi 04:lle oli kaikkien aikojen nöyryytys, josta ei ole enää paluuta. Kun yhden suurimman vihollisen kakkosjoukkue tulee Kupittaalle hakemaan pisteet, yhdenkään tepsiläisen ei pitäisi häpeältään nukkua yötään rauhassa. Ongelmana ei ole tämä yksi ottelu tai edes tämä täysin pieleen mennyt alkukausi, vaan koko vuosikausia jatkunut taantuminen, apatia ja alakulo, jonka seurauksena tappio entisen kilpailijan reservijoukkueelle ei enää ollut edes yllätys.

Katastrofaaliseen luisuun on niin monta syytä, että aiheesta voisi kirjoittaa kirjan. Viime kädessä kaikki kiteytyy kuitenkin tähän: TPS jalkapallossa vaatimustaso ja toimintakulttuuri ovat valahtaneet alle kaiken arvostelun, ja siksi pääsarjatasolla tai edes sen lähellä kilpaileminen ei ole realismia. Tämän tietämiseksi ei tarvita selvännäkijän taitoja tai sisäpiiritietoja, tulos kertoo kaiken.

Ongelma alkaa ylimmältä mahdolliselta tasolta. Kun pian kymmenen vuotta jatkuneesta kyntämisestä etsii yhteisiä nimittäjiä, moni niistä löytyy FC TPS Turku Oy:n hallituksesta. Heistä yksi, puheenjohtaja Jouko Peräaho, on vuosien aikana monesti esiintynyt julkisuudessa ja kertonut omia näkemyksiään. Muiden monivuotisten jäsenten edesottamuksista tai kontribuutiosta TPS:n toimintaan ei tavalliselle kannattajalle välity minkäänlaista käsitystä.

Enää sellaista ei halutakaan välittää, sillä FC TPS Turku Oy:n johto ei ole yli kahteen vuoteen pystynyt, eli halunnut, näyttäytyä yhtenä ryhmänä kannattajiensa edessä. Osakkeenomistajia on ala-arvoisesti pyydetty olemaan saapumatta yhtiökokouksiin. Sitä on kompensoitu lupailemalla vapaamuotoista omistajatapaamista. Vuonna 2020 sellaista ei lupauksista huolimatta toteutettu. Verukkeena on käytetty koronaviruspandemiaa, mutta se ei millään tavalla estäisi kunnollisen yhtiökokouksen järjestämistä etäyhteyksin. Kun seurajohdon pitäisi yhden ainoan kerran vuodessa tarjota se ainoa vastine, jota osakkeenomistajille on tarjolla, eikä siihenkään pystytä, se kertoo kannattajien kunnioituksesta ja toiminnan avoimuudesta kaiken olennaisen.

Tämä hiljaisuuden kulttuuri, joka mahdollistaa surkean nykytilanteen jatkumisen, on nyt murrettava. Siksi tämä kannanotto on kirjoitettu. Jonkun on avattava peli.

TPS:n jalkapallo näyttäytyy nykytilassaan umpiummehtuneelta organisaatiolta, jossa kädenlämpöinen sinne päin tekeminen riittää. Yksi henkilö, heinäkuussa 2020 potkut saanut päävalmentaja Tommi Pikkarainen, on nähty erottamisen arvoiseksi. Sen ratkaisun oikeellisuutta ei ole tässä yhteydessä mielekästä arvioida, mutta kun henkilölle annetaan potkut, asetetaan samalla rima, jonka alittamista ei hyväksytä. Nyt, miesten edustusjoukkueen taistellessa sarjapaikastaan Ykkösessä ja naisten pelatessa niinikään toisella sarjatasolla, on tullut aika kysyä, onko organisaatiossa jollain muullakin tulosvastuu. Toistaiseksi todellista uudistumista ei ole edes tavoiteltu, on kyse sitten pelaajistosta tai urheilu- ja seurajohdosta. Se on selvä signaali: tämä taso riittää.

TPS julkaisi alkuvuodesta vuoteen 2029 ulottuvan uuden strategiansa, joten ainakin teoriassa on olemassa sellainen pitkän tähtäimen suunnitelma, josta ei käytännössä näy merkkiäkään. Samassa yhteydessä linjattiin vuoden 2021 tavoitteet kolmelle eri osa-alueelle: talous, urheilu ja brändi. Tarkastellaan siis näiden TPS:n itselleen asettamien tavoitteiden etenemistä.

TALOUS

1. Vähintään yhden uuden osakkuusyhtiön lanseeraus
2. Uuden CRM-järjestelmän käyttöönotto & myynnin modernisointi
3. Omistuspohjan laajentaminen
4. Vanhojen omistajien parempi huomioiminen
5. Vastuullisuusohjelman lanseeraus yhdessä TPS juniorijalkapallon kanssa

Kuten edellä todettiin, kohdassa 4 eli vanhojen omistajien huomioimisessa on menty vain ja ainoastaan huonompaan suuntaan. Muista tavoitteista ei ole vuoden jälkimmäisen puoliskon alkuun mennessä kuulunut pihaustakaan.

URHEILU

1. Urheilullinen menestys; miesten edustusjoukkueen paluu Veikkausliigaan & U23-joukkueen nousu kakkosdivisioonaan.
2. TPS-metodin suunnittelu ja jalkautuksen aloittaminen sekä dataperusteisten mallien hyödyntäminen prosessissa.
3. Urheilurekrytoinnin uudistaminen hyödyntämällä dataperusteisia malleja.
4. Olosuhteet: oman harjoituskeskuksen kehityssuunnitelma ja taloudellinen esiselvitys.

Miesten edustusjoukkueen paluu Veikkausliigaan on toki edelleen mahdollista, kiitos muiden ristiinpelaamisen, mutta tällä hetkellä sen pitäminen realismina on itsensä huijaamista. U23-joukkueen kausi on vasta alkanut. Kohdista 2, 3 ja 4 ei ole kerrottu sanaakaan.

BRÄNDI

1. Seuraidentiteetin vahvistaminen
2. Asiakasymmärryksen kasvattaminen
3. Digitaalisen myynnin kehittäminen
4. Valittujen brändiominaisuuksien vahvistaminen & jalkauttaminen

Seuraidentiteetti vain ja ainoastaan heikentyy, kun joukkue laahaa kaukana urheilullisista tavoitteistaan. Samalla viestinnän ja markkinoinnin taso on romahdutettu, mistä lahjomattomana mittarina yleisömäärät: alle tuhat katsojaa molemmissa kotiotteluissa, joissa ei ole ollut merkittäviä yleisörajoituksia. Sellaista brändiominaisuutta, joka tällä menolla vahvistuu, ei liene olemassakaan.

Ovatko nämä tavoitteet siis oikeasti tavoitteita, joiden toteutumista seurataan ja joiden toteutumisesta joku on vastuussa? Ainakaan liiganousun, omistajien paremman huomioimisen ja seuraidentiteetin vahvistamisen voi helposti todeta tyhjiksi puheiksi, sillä mitkään teot eivät edes auttavasti viittaa näiden tavoitteiden olevan toteutumassa.

TPS jalkapallon, eli sekä FC TPS Turku Oy:n että TPS Juniorijalkapallon, toiminta ei nykyisellään nauti TPS-kannattajien luottamusta emmekä usko TPS:llä olevan tulevaisuutta huippuseurana ilman merkittäviä muutoksia. Niihin kuuluvat ainakin, mutteivät pelkästään

  • Joukkueen, urheilujohdon ja seurajohdon välitön tasonnosto kautta linjan, eli urheilullisen menestyksen parantaminen
  • FC TPS Turku Oy:n sekä TPS Juniorijalkapallo ry:n hallitusten vahvistaminen relevantilla huippujalkapallo-osaamisella
  • Edustus- ja juniorijalkapallon yhteistyön ja toiminnan tason merkittävä kehittäminen
  • Edustusjoukkueen pelaajarekrytoinnin parantaminen
  • Merkittävät parannukset toiminnan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen

TPS:n jalkapallo on tilanteessa, jossa jokaisen luottamushenkilön ja urheilupuolen jäsenen urheilujohtajasta valmentajien kautta pelaajiin on kriittisesti arvioitava omaa ja toistensa panostaan Seuran hyvinvoinnin eteen. Nyt on viimeinen hetki aloittaa uskottavuuden rakentaminen alusta ja pelastaa huippujalkapallo Turun Palloseurassa. Nykyisellä tekemisellä toiminta tulee näivettymään lopullisesti. Kuinka alas on vajottava, ennen kuin Seura ymmärtää tehdä muutoksia?

TPS-kannattajat