Blogi

Olen vasta reilut 30 vuotta tätä maapallon menoa ihmetellyt, mutta yksi asia on kuitenkin jäsentynyt melko kirkkaasti mieleeni: Olemme kaikki idiootteja. Olkoon kyse sitten “lakananheiluttajista” kannattajakatsomossa, mielensäpahoittavista kukkahattutädeistä lehtien mielipidepalstoilla tai ihan tavallisista tallaajista.

Pahempiiin stereotypioihin sortumatta, niin turha sitä on kiistää. Erona on vain se, että jotkut osaavat tuon itselleen tai muille myöntää sekä pyrkivät idiotismiaan vähentämään. Osalle taas tuo idiotismi tulee paikasta ja ajasta riippumatta luonnostaan.

Urheilu vahvistaa näitä piirteitä niin kaukalossa kuin kentälläkin. Joskus pelaaja sortuu ylilyöntiin,  taklaa vastustajaa kenties liian kovaa tai pelitilanteen jälkeen. Kyseessä ei silti ole aina törkeä tai tahallinen teko, vaan nopeasti tunnekuohussa tehty virhearviointi. Olkoon teko mielestämme ymmärrettävä tai idioottimainen, niin niistä ei valitettavasti kokonaan päästä eroon, sillä ihminen ei ole täydellinen varsinkaan, kun tunteet ovat pelissä.

Tuopin lentäminen katsomossa on harmillista, jopa tyhmää ja itse keksisin paremmankin kohteen sille viattomalle oluelle, jonka elämä päättyy kaaressa katsomon penkeille tai katsojien vaatteille. Tyhmistä tempauksista on turha kuitenkin lähteä syyllistämään tai tuomitsemaan yhtä ihmis- tai ammattiryhmää. Idiootteja on joka lähtöön – idiootti ei silti ole synonyymi kannattajalle, edes sille lakanaa heiluttavalle.

Parin kauden aikana aktiivinen kannattaminen (tifojen askartelu, vierasreissuilla käyminen ja oman äänen sekä käsien käyttö oman joukkueen kannattamiseksi) on tutustuttanut minut moniin värikkäisiin, mutta etenkin suvaitsevaisiin ja monipuolisiin ihmisiin. Kannattajakatsomossa on niin opettajia, toimittajia, insinöörejä, opiskelijoita, kotiäitejä, yrittäjiä kuin myynti- ja markkinointimiehiä.

Tuottavia tai tuottamattomia yhteiskunnan jäseniä, jotka haluavat urheilutapahtumassa osoittaa tukensa joukkueelleen – sille omalle paikalliselle seuralleen, jonka pelejä ovat kenties käyneet jo pienenä vanhempien seurassa katsomassa tai niille myöhännäisherännäisille, joiden sydän sykkii kentällä kaikkensa antaville pelaajille. Syitä on monia. Tunne on kuitenkin tärkeintä.

Uskalla tuntea. Uskalla kannustaa. Uskalla olla avoin.

Nimim. Lakanaa heiluttava tuulari

Mikään ei voita sitä tunnetta, kun pääset samanhenkisen porukan kanssa matkustamaan halki Suomen kannattamaan rakastamaasi seuraa. Kaikkia yhdistää sama tekijä, kolme merkitsevää kirjainta: TPS.

Bussimatkoilla on syntynyt yksi jos toinenkin, jopa elämänmittaisia kaverisuhteita. Ja vaikkei syntyisikään, niin reissut ovat parhaimpia tapoja tutustua muihin kanssakannattajiin ja yhteisön jäseniin.

Ihminen on omalla tavallaan sopuli, laumaeläin. Toinen kuuluu partioon, joku muu taas esimerkiksi poliittiseen järjestöön. Me kuulumme TPS-kannattajiin. Jokaisella meistä on tarve kuulua johonkin, olla osa jotain suurempaa.

Kuka haluaisi viettää viikonloppujaan yksin tuskaillen, ja laittaen epätoivoisia Whatsapp-viestejä lauantai-iltana: “missä olet, lähdetkö oluelle?” Nappaa oluet mukaasi, ja lähde kymmenien, jopa satojen kannattajien kanssa yhdessä bussireissulle ja oluelle vieraspaikkakunnalle.

Jokaisen urheilun ystävän pitäisi saada kokea sen tunteen, kun pääset uudelle stadionille tai areenalle, oma porukkasi asettuu katsomoon ja syke alkaa mukavasti kohota kehossasi. Matsi alkaa ja kaikki laulaa sydämensä pohjalta. Huomaat, kuinka paikallinen katsoja kääntyy salakavalasti katsomaan. “Wau!”

Ottelun jälkeen, tuli voitto tai tappio, pelaajat tulevat kiittämään kannattajia. He tulevat kiittämään Sinua. Urheiluseura on suuri yhteisö, pelaajat ja kannattajat.  Voit tuntea ilmassa sen näkymättömän siteen, joka kietoo pelaajat kentällä ja kannattajat yhteen.

Älä häpeä. Älä jännitä. Ole rohkeasti osa seurayhteisöä ja kannattajia. Tervetuloa vierasreissuillemme!

Tilanne TPS:n eri kannattajaryhmien joidenkin jäsenten välillä on selvästi erittäin tulehtunut. TPS-kannattajien puolesta asioiden läpikäymiselle yhteisesti järjestetyssä tilaisuudessa ei ole mitään estettä. Pikemminkin kannattajat näkevät tärkeäksi luoda keskusteluyhteyden niin seuran kuin Tepsiläiset ry:n suuntaan, jotta eripuraa aiheuttaneista seikoista ja jatkossa noudatettavista pelisäännöistä voitaisiin saada sovittua.

TPS-kannattajat eivät näe aiheelliseksi lähteä loanheittoon netissä ja toivovat itse kunkin tahon vähentävän henkilökohtaisuuksiin meneviä loukkauksia sekä keskittyvän meille kaikille tärkeään asiaan eli Turun Palloseuran kannattamiseen. Meille rakastamamme seuran kannattaminen on äärettömän paljon tärkeämpää kuin kannattajayhteisöjen välinen nokittelu. On valitettavaa ja yksinkertaisesti väärin, että nykytilanteesta kärsii kaikkein eniten joukkue, joka tarvitsisi kannattajiltaan kaiken mahdollisen tuen sekä kotona että vieraissa.