Kannattajan ääni: Bandiera

Italian kielessä on termi ”bandiera”, jolle on vaikea löytää suoraa suomennosta. Monisäikeisellä termillä viitataan pelaajiin, jotka nauttivat vankkumatonta kunnioitusta koko seurayhteisön keskuudessa. Bandiera on yleensä seuraa pitkään edustanut pelaaja, joka ilmentää hyvin niitä arvoja, joita seuran keskuudessa arvostetaan. Bandiera voi olla Javier Zanettin tai Alessandro Del Pieron kaltainen supertähti ja seuran johtava pelaaja, mutta myös päinvastaisia esimerkkejä löytyy paljon. Esimerkiksi AC Milanin rotaatiopuolustaja Daniele Bonera tai yhdeksän kauden ajan AS Romaa edustanut Rodrigo Taddei ovat esimerkkejä pelaajista, jotka eivät ikinä olleet joukkueensa suurimpia tähtiä. He kuitenkin pistivät oman seuransa menestyksen oman uransa edelle. Monissa muissa seuroissa kumpainenkin pelaaja olisi ollut avauskokoonpanon vakiokamaa viikosta toiseen, mutta nämä miehet hyväksyivät ilman valitusvirsiä pienemmän pelillisen roolin rakastamansa seuran paidassa. Seuran bandiera toimii myös usein välikätenä seurajohdon ja joukkueen kannattajien välillä. Kriisitilanteissa seura yleensä lähettää bandieran keskustelemaan kannattajien kanssa ja yleensä kannattajien ja pelaajan välille syntyy vahva vuorovaikutussuhde. Nykyään Serie B:n Perugiassa pelaava Taddei on esimerkiksi vakiokasvo AS Roman kotimatseissa, jotka mies seuraa yleensä kannattajien parissa Stadio Olimpicon eteläpäädyssä.

Myös TPS:llä on ollut läpi sen historian useita bandieran kriteerit täyttäviä pelaajia, pelkästään lähihistoriasta löytyy useita hyviä esimerkkejä. Kolmen kauden ajan TPS:aa edustanut Mikko Paatelainen oli erinomainen pelaaja, mutta vielä hienompi ihminen. 29 Veikkausliiga-maalia TPS:lle paukuttanut laitahyökkääjä jaksoi aina muistaa kannattajia ja tuuletti yleensä tehtyjä maalejaan intohimoisesti TPS-kannattajien edessä. Paatelainen joutui lopettamaan uransa ikäviin loukkaantumisiin, mutta mies on nähty viime vuosina seuraamassa TPS:n otteita kannattajakatsomon puolella. Toinen ilmeinen bandiera on nykyään SJK:a menestyksekkäästi edustava Juho Lähde, johon mielestäni henkilöityy kaikki se, mitä TPS ja tepsiläisyys itselleni merkitsee. Seuran juniorikoulun läpi käynyt ”Kyösti” edusti TPS:ää lähes 100 ottelussa ja jätti joka kerta kirjaimellisesti kaiken kentälle. Keskikenttäpelaajan koulutuksen saanut Lähde kärsi osittain monipuolisuudestaan, mutta mies pelasi kitisemättä suurella sydämellä juuri sillä pelipaikalla, johon valmentaja hänet määräsi.

Seura ja sen kannattajat tarvitsevat bandieroja, varsinkin näinä synkkinä aikoina, kun pelaajien keskuudessa mikään ei enää tunnu olevan pyhää. Bandierat edustavat jatkuvuutta ja antavat kasvot seuroille. TPS on kokenut viime vuosina valtavia mullistuksia ja seuran edustusjoukkue on käytännössä vaihtunut kokonaan parin edellisen vuoden aikana. Kenestä sitten olisi kantamaan tätä isoa roolia ensi kaudella? Ilmeiset vastaukset olisivat Mikko Hyyrynen ja Sami Rähmönen, jos jälkimmäinen jatkaa uraansa siinä Turun kauneimmassa joukkueessa. Omat katseeni kääntyvät kuitenkin Matej Hradeckyn suuntaan. Oikeaoppisen kotikasvatuksen saanut nuori mies tulee TPS-perheestä sanan varsinaisessa merkityksessä. Veljeskatraan jokainen jäsen on edustanut jossain vaiheessa uraansa TPS:aa, vaikka Matej onkin vielä toistaiseksi ainoa TPS-paitaa Veikkausliigassa kantanut Hradecky. Ikävät vammat ovat hidastaneet superlupauksen urakehitystä, mutta ensi kaudella tarjolla on suurta tonttia Veikkausliigapaikkaa kärkkyvän TPS:n keskikentällä. Välillä laiskaksi haukuttu Matej ei ole kentällä se eniten tsemppaava pelaaja, mutta hän on yleensä ensimmäisten joukossa kiittämässä uskollisesti joukkuettaan tsempanneita kannattajia ottelun loputtua. Lopulta juuri asenne ja rakkaus seuraa kohtaan on se, joka lämmittää meidän kannattajien miltä eniten. Tärkeää on muistaa, että pelejä pelataan paidan rinnassa olevalle logolle, ei takana olevalle omalle nimelle.

 

Untitled