Sunnuntaina se lopulta iski. Tappio KuPSille ja Hongan tasuri tarkoitti sitä, että viimeisetkin spekulaatiot ristiinpelaamisella säilymiselle voi nakata roskakoriin. Sarjapaikka luisui käsistä.
En päässyt Kuopioon paikalle, vaan elin ottelun streamin varassa. Maali omiin, mutta myös Klubin johto toi vielä jossain aivon sopukassa pistetaulukon ja Hongan selän viiden pisteen päässä mieleen. Matsin jälkeen olo olikin tyhjä koko illan. Ja tulee olemaan vielä päiviä. Jäljellä on kaksi ottelua; kotona Lahti ja kauden päätös Ahvenanmaalla. Sitten koittaa jälleen pitkä talvi.
Putoaminen Ykköseen ei tule kenellekään yllätyksenä. Skeptisimmät tiesivät jo talvella Liigacupin aikoihin, ettei TPS pystyisi taistelemaan sarjapaikkaa itselleen. Viimeisillä toivoa elättelevillä lopullinen selkäranka katkesi sunnuntai-iltana 5.10. klo 20.50 aikoihin tuomarin vihellettyä pilliin ja Hongan tehdessä Klubia vastaan tasoituksen lisäajalla. Realistiset toiveeni elivät jonnekin alkusyksyyn, vaikka takaraivossa olikin jo kuva kesästä 2015 Yläkentällä ja legendan aseman saanut Valkeakoski away.
Mutta mitäs nyt sitten? Kuten ylempänä mainittu, jäljellä on Veikkausliigaa kaksi kierrosta ennen määrittelemättömän pitkää ajanjaksoa pääsarjan ulkopuolella. Joukkue on taistellut ja Veikkausliigakokemus on kasvanut huhtikuussa käsittämättömän suuren määrän verran. Tehtävä ei missään kohtaa ollut helppo, mutta joukkue on osoittanut pääosin kauden mittaan taistelutahtoa, joten pakko on ottaa nuorille kundeille sekä vanhemmille henkisen puolen taisteleville pelaajille hattu päästä. Siksi kannattajana toivon, että jokainen mustavalkoisen sydämen omaava ihminen saapuu jättämään kotipelissä hyvästit ja saarille 25.10. lähtee suuri joukko kiittämään tästä kaudesta pelaajia ja valmennusta.
Menohan ei muutu, vaikka ensi keväänä kausi starttaakin uusien joukkueiden parissa Miesten Ykkösessä. Siellä me jokainen seisomme joukkueen tukena, niin ylä- kuin alamäessäkin. Ja nousemme takaisin valtakunnan pääsarjatasolle. Sinne TPS kuuluu, lajista riippumatta.
“Palloseuralle me lauletaan/
Katsomot taas haltuun otetaan
Veikkausliigassa tai divaris/
Kupittaalla tai Helsingis.”
-8989
2 thoughts on “Kannattajan ääni: Toivo kuolee viimeisenä, rakkaus ei koskaan”