Tulevan kauden avaintekijät

TPS:n onnistuminen tai epäonnistuminen tulevalla kaudella on ennen kaikkea kiinni kolmesta asiasta.

Ensinnäkin siitä, löytääkö TPS hyökkäyspäähän vielä kipeästi kaipaamaansa vahvistusta, kuinka uudet pelaajat sopeutuvat joukkueeseen ja pelitapaan, sekä saako joukkue ylipäätään hyökkäyspeliään toimimaan. Talvikauden harjoituspeleissä onkin nähty hyökkäyssuuntaan varsin aneeminen TPS, mikä ei muutokset huomioon ottaen ole lainkaan ihme. Laituriksi parhaiten sopiva Ääritalo on pelannut kärjessä ja laitureina ovat häärineet nuori Juho Lähde, ikivemppa Patrik Lomski, hyrrämäinen Leroy Maluka , syystä ilman sopimusta oleva Alban Ferati sekä ÅIFK:n kirjoilla oleva Ali Al-Take, jolla ei pitäisi liigatasolla olla mitään käyttöä.

Näistä Lähde on pääosin täyttänyt paikkansa hyvin, ollen yksi joukkueen harvoista onnistujista harjoitusotteluissa. Lomski voi kaiken mennessä nappiin olla kohtuullisen hyvä liigapelaaja mutta loukkaantumishistoria on niin masentavaa luettavaa ettei hänen varaansa voi oikein mitään laskea. Maluka puolestaan on mielenkiintoinen, hyökkäysorientoitunut pelaaja, jonka kurinalaisuus on hieman kysymysmerkki ja niinpä hänen näkisi mieluiten tulevan kentälle vasta vaihdosta.

Feratin ja Al-Taken tarjoama mahdollinen hyöty TPS:n liigajoukkueelle rajoittunee lähinnä Severi Paajasen tai Henri Lehtosen sukitukseen, niinpä molemmat tulevat viettämään kesän pääosin tai kokonaan reservijoukkue ÅIFK:ssa.

Optimitilanne olisi se että jostakin kaivettaisiin hyökkäyspäähän profiilipelaaja, sillä nuoresta Juho Lehtosesta tuskin siihen vielä tulevalla kaudella on. Kenties Njazi Kuqista siihen on, aika näyttää. Tämä hankinta tarkoittaa kuitenkin sitä, että Ääritalo siirtyy kenttäryhmityksessä takaisin omalle paikalleen vasempaan laitaan.

Rinki ei olisi ollenkaan liian leveä vaikka vielä yksi hyökkääjä hankittaisiin, joten olisiko tässä tämänvuotisen Fulham-lainan paikka, mikäli sellainen on tulossa? Yhteydenpitoa seurojen välillä on ainakin ollut, joten lainapelaajan tulo lienee edelleen mahdollinen.

Toinen kriittinen asia menestyksen kannalta ovat mahdolliset loukkaantumiset sekä vähäisemmässä määrin pelikiellot. Palloseuran miehistö on niin kapea ettei penkiltä löydy kovinkaan montaa kelvollista korvaajaa mikäli parhaimmistosta sattuisi joku puuttumaan. Lehtovaaralle on kelvollinen korvaaja Henrik Moisanderissa ja toppareille Mikael Liespuussa sekä kenties B-juniori-ikäisessä Ville Rannikossa, mutta laitapakkeja ei penkiltä löydy. Pitkään heikosti pelannut Sami Rähmönen esiintyi kuitenkin höntsäcupin puolivärierässä Tampereella pitkästä aikaa edukseen, joten kenties tilanne ei ole aivan niin huolestuttava.

Hyökkäyspään tilanne parani todennäköisesti Njazi Kuqin hankinnan myötä selvästi, mutta varmuudella hyvää liigatasoa olevia pelaajia ei edelleenkään ole turhan montaa. Niinpä hyökkääjän tontti on edelleen laitapakin ohella akuuteimmin vahvistusta kaipaava.

Hieman paradoksaalisesti päävalmentaja Rajamäki ei ole antanut LC-peleissä mahdollisuutta myöskään penkillä pariin otteeseen istuneelle keskikenttämies Tomas Hradeckylle, joka viime kesänä vakuutti luotettavien raportoijien mukaan Kakkosessa, ollen kauden mittaan kenties joukkueen paras pelaaja. Huhut vievätkin poikaa nyt Rovaniemen Palloseuraan, ainakin mikäli RoPS liigassa tai Ykkösessä ensi kaudella pelaa. Vanhempi Hradecky meni jo TPS:lta sivu suun, toivottavasti nuorempi nähdään joskus raitapaidassa.

Kolmas tekijä, jonka mukana voitetaan tai hävitään, on Toni Kolehmainen. Suvereenisti omaa pelipaikkaansa viime kaudella dominoinut ja maajoukkuerinkiin noussut oululainen on Palloseuran miehistön tärkein yksittäinen pelaaja. Kolehmaisen pelaama tontti keskikentän pohjalla on kenties nykyjalkapallon tärkein ja korostuu TPS:ssa erityisesti topparien hitauden ja hyvän puolustavan keskikenttäpelaajan puutteen vuoksi. Molempiin suuntiin erinomaisesti pelaava Kole istuu tuolle paikalle kuin hansikas. Mikäli Kolehmainen syystä tai toisesta puuttuu, tulee TPS:lla olemaan suuria vaikeuksia sekä puolustus- että varsinkin hyökkäyssuuntaan.