TPS-kannattajat Ruotsin cup-finaalissa

Lokakuun lopussa selvisi, että Södermalmin kulttiseura Hammarby pelaa Ruotsin cupin finaalin kotikentällään. Moni TPS-kannattaja tunnustautuu Bajenin ystäväksi ja vielä useampi jalkapallokulttuurin arvostajaksi, joten reissuun lähti kymmenkunta tuttua naamaa Kupittaan O-katsomosta.

Suurtapahtumien lipunmyynti kostautui melkoiseksi arpapeliksi myös Ruotsin puolella. Ihmekös tuo, kun firma kuuluu samaan puljuun kuin Suomen Lippupalvelu. Oma kolmihenkinen retkikuntani pääsi lipunmyynnin alettua kertayrittämällä varaamaan liput. Käytännössä meidän porukallamme oli siis mahdollisuus ostaa vaikka yhdeksän lippua. Samaan aikaan muilla turkulaisilla oli vaikeuksia päästä läpi, puhumattakaan lukuisista ruotsalaisista joiden taistelu lipuista jatkui päiväkausia.

Katsomoksi valitsimme Norran, johon asettuu niin Bajenin varsinainen klacken kuin muutkin Hammarbyn äänekkäästä kannattamisesta kiinnostuneet. Tällä kertaa katsomolla ei tosin ollut niin väliä, koska oli odotettavissa, että koko stadion pitää mekkalaa koko ottelun ajan. Jo Hammarbyn rankkareilla voittamassa semifinaalissa Kalmaria vastaan koko stadion oli seissyt ja pitänyt elämää koko ottelun ajan.

Sattumaa tai ei, hetimmiten cup-finaalin lipunmyynnin aukeamisen jälkeen myös Viking Linen perjantain iltavuoron hytit myytiin loppuun. Muut tepsiläiset ehtivät siihen paattiin, meidän kolmihenkinen ryhmämme joutui puolestaan matkustamaan kalliimmalla Siljalla.

Matsipäivän aattona marraskuun 12:ntena lähdimme siis kukin porukka tahoillamme taittamaan matkaa Itämeren yli. Siljalla matkustaneiden mustavalkoisten alkoholinkäyttö oli maltillista ja krapulanpelkoista. Punaista laivaa käyttäneiden riennoista en mene takuuseen.

Kummallekin laivayhtiölle on annettava miinus siitä, että laiva rantautuu satamaan jo kuuden jälkeen paikallista aikaa. Ensinnäkin matkaväen väsymys on huimissa mittasuhteissa, toisekseen Tukholmassa mikään ei ole auki kyseiseen kellonaikaan lauantaina. Siljan aamiaiskupongin voi onneksi hyödyntää aivan sataman kyljessä sijaitsevassa hotellissa. Aamiaistarjoilu alkoi paikallista aikaa vasta 7.30, joten noin tunnin jouduimme odottamaan hotellin aulassa. Odotteluksi olisi kuitenkin mennyt kaupungillakin. Eipä tarvinnut herätä jo ennen kuutta aterioimaan laivalla.

Olimme aavistuksen hämillämme, kun annoimme hotellin väelle Siljan aamiaiskorttimme. Aamiaislippuja kerännyt nainen valitteli selvällä suomella sitä, että laivayhtiö ei ilmoita etukäteen, montako aamulaivan matkustajaa tulee heidän hotelliinsa syömään. Tästä syystä saimme tunnin aikaa ateriointiimme. Emme noudattaneet määräystä, koska emme keksineet yhtään syytä, miksi laivayhtiön ja hotellin kommunikaatiokatkos olisi meidän vikamme.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Värtahamnenin satamasta keskustaan. Muutaman tunnin kiertelimme pitkin Tukholmaa. Vihreävalkoisia huiveja näkyi harvakseltaan jo aamupäivästä. Sitten tuli aika viedä matkatavarat Viking Linen terminaaliin (takaisin menimme Viikkarilla) ja siirtyä Södermalmille.

Rendez-vous muiden TPS-kannattajien kanssa tapahtui Söderin Bajen-henkisessä (kai ne kaikki on Bajen-henkisiä?) Gröne Jägaren -kuppilassa. Reilusti yli pari tuntia ennen ottelun alkua saluuna oli tupaten täynnä vihreävalkoisia. Ämyreistä pauhasi koko Hammarbyn kannatuslaulukavalkadi, ja baarin väki yhtyi lauluun kernaasti. Tunnelma oli lievästi sanottuna katossa.

Noin puolitoista tuntia ennen matsia oli aika tehdä metrokeikka muutaman kilometrin päähän Globenin asemalle, joka palvelee myös Söderstadionille menevää väkeä. Stadionilta tarttui matkamuistoksi matsiohjelman lisäksi myös muutama vaatekappale. Stadionilla sijaitseva kannattajatuotekauppa myi sadalla kruunulla (noin 10 euroa) Hammarbyn blankoja koti-, vieras- ja treenipaitoja.

Stadionin ovet aukesivat tunti ennen ottelua. Nappasimme halvat ohrapirtelöt (ykkostä, tosin) mukaan ja suuntasimme klackenin sekaan. Lippumme oikeuttivat saman pitkän sivun toiseen päätyyn, mutta kuten sanottua, tällä kertaa sillä ei ollut väliä. Katsomo täyttyi hyvissä ajoin ja laulukin rupesi raikumaan hyvin pian. Mekkala oli melkoinen jo siinä vaiheessa, kun Helsingborgin joukkue toivotettiin “tervetulleeksi” alkulämmittelyyn. Kotijoukkue puolestaan saapui lämmittelyyn suurten suosionosoitusten ja pitkään jatkuneen chäntin voimalla.

Stadion täyttyi lopulta melko äärimmilleen, mikä oli toki odotettavissa. Edes katkarapukatsomossa ei istuttu koko iltana, mikä kertoo paitsi ruotsalaisesta mentaliteetista myös ottelun tärkeydestä. Karvan vaille neljän pärähti soimaan Bajenin seurahymni Just idag är jag stark, jota seurasi illan ensimmäinen tifo. Vastapäisestä katsomosta katsottuna meno näytti tältä:

Itse ottelussa Hammarbyllä ei juuri ollut sanomista, mikä ei sinänsä yllättänyt. Allsvenskanin toiseksi parhaan ja Superettanin keskikastin joukkueen välinen tasoero on kuitenkin melkoinen. Katsomossa sen sijaan Helsingborgin kannattajilla ei ollut sanansijaa. Vierasjoukkueen kannattajia oli paikalla silmämääräisesti arvioiden tuhat, mutta 11 000 kotijoukkueen kannattajaa pitivät vieraskatsomon alakynnessä. Maali- ja voittojuhlintaa lukuunottamatta vieraskannattajien ääni kuului klackeniin kerran. Sekin mekkala vaiennettiin “ni är sämre klack än Djurgår’n” -laululla nopeasti. Vieraita muistutettiin myös menetetystä Ruotsin mestaruudesta (inget SM-guld i Helsingborg).

Vähemmän yllättäen kotikannattajat olivat panostaneet finaaliin rankasti. Myös toisen jakson alkuun nähtiin tifo. Toisen puoliajan avausvitosen tapahtumat jäivät sattuneesta syystä jokseenkin hämärän peittoon:

Peli pysyi tasalukemissa pitkään, vaikka Helsingborg myllyttikin käytännössä koko ajan. Sekin varmasti osaltaan piti tunnelmaa katossa. Katsomotoiminnan eräänä kohokohtana mainittakoon muutaman minuutin jakso, jonka aikana klacken huudatti vuorollaan jokaista katsomoa. Jokainen katsomonosa vastasi komealla volyymilla “östra/södra/vänstra sidan är ni klara” -kysymykseen. Erityismaininta vain neljän rivin korkuiselle vänstra-päätykatsomolle, joka ei hävinnyt metelissä yhtään.

Bajenin Sebastian Castro-Tello ei pystynyt hyödyntämään kotijoukkueen ainoa maalipaikkaa. Lopulta vääjäämätön tapahtui 80. minuutilla, kun Helsinborgin Rasmus Jönsson teki ottelun ainoan maalin. Tunnelma oli siitäkin eteenpäin loistava, vaikka tappio olikin edessä.

Hävitystä cup-finaalista huolimatta kotiyleisö ei vaikuttanut kovin pettyneeltä. Ja miksi olisi vaikuttanut, kun vastustaja sijoittui Ruotsin sarjajärjestelmässä 21 sijaa ylemmäksi? Omaa joukkuetta kiitettiin tyylikkäästi ja laulu raikui myös matkalla metroasemalle. Metroasemalla joku porukka intoutui vielä haastamaan vastapäätä junaa odottaneita vuoropuheluun “andra sidan är ni klara” -huudolla. Valitettavasti vain yksi henkilö vastasi, mihin meidän puolemme reagoi voimakkain buuauksin.

Suuri osa vihreävalkoisista jatkoi Söderin yöhön, me puolestamme paikallisen ravintolan kautta laivan buffettiin. Laiva oli täysin pystyynkuollut lauantai-illasta huolimatta. Kolmikollemme oli muutenkin kertynyt valveillaolotunteja sen verran runsaasti, että väsymys vei voiton. Ihme kyllä, koko reissu taittui siis ilman kankkusta. Matsi oli joka tapauksessa äärettömän hieno kokemus. Vaikka yleisöä oli “vain” reilu 12 000, niin uskallan väittää, että tunnelma oli eurooppalaista huipputasoa.

YouTube tarjoaa kiinnostuneille runsaasti silmänruokaa cupin finaalista. Esimerkiksi hakusanalla “Hammarby cupfinal” pääsee pitkälle.

J.S