Matkaraportti: Hammarby – AIK

Tämän Allsvenskankauden toinen reissu Tukholmaan suuntautui 3/9 pelattavaan Hammarby – AIK derbyyn Råsundalle. Matka alkoi sunnuntaina Turun satamasta itseni lisäksi kahden jampan voimin (toinen Already) iltalaivalla kohti Tukholmaa.

Aamulla herääminen tuotti melkoista tuskaa, kun nukkumaan ei ollut yöllä ehtinyt juuri yhtään brenkuttelun viedessä mielenkiinnon. Lopulta kuitenkin päästiin laivasta ja matka jatkui metrolla kohti majapaikkaamme, Zinkendammin hostellia Södermalmissa.

Perille päästyämme alkoi melkoinen vitutus hiipiä puseroon respan sedän todetessa huoneiden olevan vielä siivouksen alla mahdollisesti iltapäivään asti, ja nukkuminen siirtyisi taasen. Kamat säilöön ja kaupungille pyörimään.

Jo aamulla huomasi kaupungilla, että suuri peli olisi illalla edessä. Aftonbladet, Expressen ym. lehdet hehkuttivat pääotsikoissaan derbyä monen sivujen extraliitteillä. Ensimmäisenä kaupungille päästyämme päätimme käydä ostamassa liput otteluun keskustassa sijaitsevasta Derby-shopista. Kolme lippua Södra Mellaniin keskelle Hammarbyn päätyä kustansi 230kr/per piletti. Hetken pyörimisen jälkeen lähdettiin palailemaan takaisin hostellille tarkastelemaan olisiko huoneita vapautunut.

Takaisin päästyämme onneksemme saimme huoneen välittömästi ja olisi aikaa nukkua muutama tunti ennen iltaa. Hostellin huoneilta saimme juuri sitä mitä odotimme, ikkuna, kaksi kerrossänkyä, kaappi ja pöytä. Majoitukseen ei ollut tosin tarkoitus satsata paljoakaan rahaa, kunhan jossain sai yövyttyä.

Muutamien tuntien päiväunien jälkeen päätimme pikkuhiljaa lähteä liikenteeseen keskustan kautta kohti Södermalmin keskustaa, Medborgarplatsenia. Paikalle Södermalmiin saavuttiin hyvissä ajoin, 2.5-3h ennen ottelun alkua. Pussikaljoitellessamme penkeillä alkoi Medborgarplatsenille virrata ihmisiä vihreävalkoisissa väreissä kokoajan lisää ja lisää. Chantit alkoivat raikua pitkin terasseja, bangerit paukkuivat ja tunnelma kohosi. Noin 2h ennen ottelun alkua aloimme siirtyä tuhansien muiden Bajenin kannattajien kanssa kohti muutaman sadan metrin päässä olevaa paikallisjuna-asemaa, josta juna lähtisi kohti Solnaa ja Råsundaa.

Södermalmin Stockholm Södran asemalle päästyämme tunnelma oli uskomaton. Tuhannet Bajenin kannattajat lauloivat ja hyppivät pitkin asemalaituria. Tunnelma vain kohosi entisestään junan saapuessa asemalla ja kaikkien rynniessä sisään. Sisällä junassa hilpeyttä aiheutti mukaan eksynyt AIK:n kannattaja huivi kaulassa ja paita päällä. Armottoman vittuilun ja hiillostuksen saattelemana kaveri lopulta vapaa-ehtoisesti juoksi ulos junasta. Muutamien minuuttien odottelun jälkeen yhtäkkiä kymmeniä mellakkapoliiseja ryntäsi vaunujen oville ja tyhjensi koko junan. Allekirjoittaneelle, niin kuin ïlmeisesti monelle muullekkin jäi täysin mysteeriksi tämän operaation päämäärä. Koko ihmismassa valui vaunuista takaisin laiturille ja meno jatkui bangerien räjähdellessä sekä chanttien raikuessa.

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen saapui vihdoin uusi juna kohti Solnaa. Alkoi jälleen valtava rynniminen vaunujen ovien avautuessa, ja lopulta saimme itsemme ängetyksi sisään. Koko 15min matka Solnaan oli aivan uskomatonta meininkiä junassa. Junan perällä oli heti liikkeelle lähtiessä eräs mies ottanu capon roolin meidän vaunussa. Hienoa organisoitumista jopa tälläisessä asiassa. Aivan täpötäydessä vaunussa chantit raikuivat mahtavalla volyymilla ja yhtäkään laulua ei matkan aikana päällekkäin mennyt. Lamput hajoilivat ja juna tuntui todella heiluvan koko vaunun hakatessa kattoa ja pomppiessa pitkin penkkejä sekä lattioita.

Junan saapuessa Solnaan lähdimme tuhansien Bajenin kannattajien mukana marssimaan paikallisjuna-asemalta kohti Råsundaa. Monen sadan metrin pituinen vihreävalkoinen massa saavutti viimein muutamien minuuttien kävelyn jälkeen Råsundan. Heti kävi selväksi, että turvallisuusjärjestelyt olivat derbylle ominaiset. Muutama poliisihelikopteri pörräsi taivaalla jatkuvasti, sadat mellakka/ratsupoliisit olivat rauta-aidoin eristäneet Norran (AIK:n kannattajien) ja Södran (Hammarbyn kannattajien) päädyt toisistaan.

Hetkellisen jonotuksen jälkeen pääsimme noin puoli tuntia ennen pelin alkua katsomoon. Hyvät paikatkin suoraan keskeltä Ultraboysien ja Söderbröderin takaa löytyivät melko nopeasti. Päädyt alkoivat täyttyä hyvää vauhtia ja vittuiluchantit Södran ja Norran välillä alkoivat. Lopulta joukkueet marssivat kentällä ja kaiuttimista
alkoi soimaan Hammarbyn legendaarinen hymni, Kenneth “Kenta” Gustafssonin Just I Dag är Jag Stark. Valtaisa huivimeri ja raikuva laulu peitti koko päädyn, ja noin pari kymmentä soihtua sekä savua syttyi edessämme Ultraboysien ja muiden ryhmien toimesta AIK:n päädyssä alkoi myöskin tapahtua. Näyttävä lippumeri konfettilla, pyroilla ja komealla banderollilla hyöstettynä.

Alussa Bajenin painaessa päälle kentällä Södrassa kiima nousi nousemistaan ja lopulta Egurenin iskiessä 1-0 koko pääty räjähti totaalisesti. Penkkien päällä pysyminen oli mahdottomuus, ihmiset vyöryivät toistensa päälle ja tunnelma sanoinkuvaamaton. Mahtava tunnelma jatkui ensimmäisen puoliajan loppuun ja joukkueiden poistuessa tauolle, koko pääty antoi raikuvat suosionosoitukset omilleen.

Heti toisen puoliajan alkuun AIK iskee 1-1 tasoituksen räjäyttäen Norran. Södra hiljenee hetkeksi totaalisesti. Pelin edetessä AIK alkaa ottaa vahvempaa otetta sekä kentällä, että katsomossa. Lopulta 60min pelin jälkeen solnalaiset onnistuvat tekemään 2-1 maalin ja Norra repeää jälleen liitoksistaan. Viimeiset puoli tuntia oli Bajenin päädyssä meno hyvin laimeaa. Capot yrittivät parhaansa mukaan vielä lietsoa katsomoa mukaan taisteluun, mutta äkillinen totaaliromahdus kentällä tuntui järkyttäneen monia. AIK:n chantit raikuivat pitkin Råsundaa ja Bajenin onneton räpellys kentällä jatkui. Lopulta ottelu päättyy AIK:n oikeutettuun voittoon ja joukkue jää kiittämään kannattajiaan, meidän luikkiessa muiden vihreävalkoisten mukana kohti Tunnelbanaa ja sitä kautta keskustaan. Keskustassa ei oikeastaan enää mitään nähtävää ollut, joten jatkoimme maanalaisella Södermalmiin. Derbytappion jälkeen Bajenin kotiseudulla ei juhlasta ollut tietoakaan, ja niinpä jatkamme suosiolla kohti Hostelliamme ja painumme vittuuntuneina suoraan nukkumaan.

Pitkien yöunien jälkeen aamulla luovutamme huoneen ja lähdemme viemään kamat terminaaliin säilöön. Iltaan asti päivä kuluu liikkeitä kierrellessä ja aikaa tappaessa. Paluumatkalla brenkuttelu on melko tuhtia, ja yö kuluikin esim. TPS:n chantteja laulaessa ja kolmenmiehentifo yrityksellä laivan kannella (tax freestä pelikortit silpuksi ja vessapaperirullia yleisvessoista), jonka laivan henkilökunta kuitenkin onnistui tärvelemään takavarikoimalla materiaalit. Yön pikkutunneilla laivan discossa tuli juteltua muutamien risteilyllä olleiden Bajenin kannattajien kanssa. Olivat huomanneet viime aikojen eteenpäinmenon suomalaisessa katsomoskenessä ja mainitsivat joukkuiesta erityisesti TPS:n. Numeroitakin vaihdettiin muutamien kanssa mahdollisten tulevaisuuden vierailujen kannalta, lippuhankintojen helpottamisessa ja privahomostelujen varalta.

Kaikenkaikkiaan hieno reissu taas kerran ruotsalaisen katsomokulttuurin parissa.
Paskanjauhamista ja kielioppivirheitä tässäkin nyt riittää, mutta toivottavasti joku nyt edes jaksaa vähän enemmän kuin alusta. Omia kuvia ja videoita voin lisäillä sitä mukaan, kun niitä koneelle saan.