Matkaraportti: Odense away

Perjantai 11.07.

Lähdin liikkeelle itäisestä Helsingistä laukku pakattuna ja auto tankattuna. Ajelin ensiksi Kallioon kello kolmen pintaan hakemaan Mustan Enkelin kyytiin. Sitten olikin aika suunnata auton nokka kohti ykköstietä, ja Turun keskustaa. Automatka sujui mukavasti yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista keskustellen, ja tunnelma alkoi joillakin jo selvästi kohoamaan. Piipahdettuamme Paimion Nesteellä lyhyellä tauolla kurvasimme Jaken parkkipaikalle, jossa siirsimme laukut käyttöömme saatuun Mazda6-farmariin. Kun viimeinenkin matkalainen (Trout) oli saatu kyytiin, ajelimme Siljan terminaaliin jossa saimme istuskella toista tuntia odotellessamme Silja Europaa saapuvaksi. Samalla selvisi myöskin etäisyys meidän kohdaltamme laivan Silja Cafe:seen, koska auton navigaattorin muistiin oli sekin tallennettu. Päästyämme autokannelta hyttiin, jätimme laukut taaksemme ja siirryimme ihastelemaan Turun sataman kauniita maisemia baarin puolelle. Päätimme ruokailla heti lähdön tapahduttua, ruoan kanssa nautimme punaviiniä jossa oli väkevät tanniinit. Loppuilta sujuikin meri-ilmastosta (ja hieman myös baarin antimista) nauttien.

Lauantai 12.07.

Saavuimme kauniiseen kesäpäivään heräilevään Tukholmaan klo 6:10. Pirteä joukkomme aloitti siirtymisen kohti Tanskaa Jaken ajellessa tasaiseen ja miellyttävään tapaan lounaaseen kohti Jonköpingin laitamia, josta kaarsimme etelään. Huomioitavaa on, että ensimmäinen avoinna ollut McDonald’s/vastaava löytyi vasta noin tunnin ajomatkan jälkeen. Parin huoltoaseman pihassa ehdimme jo käväistä aamupalan toivossa. Laivan antimista pääsivät nauttimaan alkumatkasta ainoastaan takapenkin kaksikko minun ja Jaken vastatessa kuljetuspuolesta. Iltapäivällä aikatauluun meinasi tulla viivästys erittäin kovan sadekuuron iskettyä, mutta selvisimme siitäkin pitämällä tauon suunniteltua aiemmin. Siltamaksusta selvittyämme saavuimme Kööpenhaminaan noin kello 14:00 paikallista aikaa, joka olikin majoituksen kannalta aivan sopiva.

Iltapäivän lopun vietimme tutstumalla Tanskan pääkaupungin nähtävyyksiin Hard Rock Cafen terassilla, ja pitääkin antaa vilpitön kehu paikalliselle hame- ja paitamuodille. Täällä tapasimme myös muita otteluunmenijöitä, nämä hienohelmat olivat kuitenkin lentäneet paikalle. Auringon painuessa rakennusten taakse siirryimme tutustumaan tarkemmin paikalliseen iltaelämään, jota tuntuikin riittävän kalliista oluesta huolimatta. Tuopista joutui maksamaan 45-68 DEK, joten mikään halpa tuote ei ole kyseessä. Koska seuraavana päivänä oli tiedossa aikainen herätys ja pitkä yö kohti Tukholmaa, oli pakko vetäytyä yöpuulle jo yhden aikoihin. Osa ryhmästä saapui vasta aamummalla, mutta hengissä kuitenkin.

Sunnuntai 13.07.

Pelipäivä. Nautittuamme varsin korkeatasoisen hotelliaamiaisen (Musta Enkeli tosin tyytyi Black Grouseen, joka kuulemma toimi hyvin myös) aloimme keskittyä olennaiseen ja aloitimme matkamme kohti Odensea. Ehdimme tutustua kaupunkiin muutaman tunnin ajan, ja samalla huomasimme ettei mikään kauppa ole siellä sunnuntaisin auki. Teippi jäi siis löytymättä.

Odense BK:n Fionia Park-nimiselle stadionille pääsimme tuntia ennen ottelua. Stadion on keskisuuri, tilaa löytyy 15 761 katsojalle. Vieraskannattajille on oma osuus toiseen päätyyn sijoitetussa seisomakatsomossa, jossa on tilaa 960 katsojalle. Seisomaktsomon toinen puolisko (800 paikkaa) on varattu kotijoukkueen kannattajille. Meidän ryhmämme siis mahtui varsin mukavasti. Fasiliteetit olivat melko hyvää tasoa. Myyntipiste ja vessat löytyy, samoin oma sisäänkäynti.

Joukkueiden ollessa lämmittelemässä otimme stadionin heti haltuun, ja muutaman taputuksen saimme jo tässä vaiheessa TPS:n pelaajistosta. Itse ottelu oli TPS:n kannalta vaikea. Tekopaikkoja ei pelin aikana montaa ollut, ja kun Odense toimitti pallon kahdesti maaliin, oli Tepsin eurotaival ohitse. Pelin aikanakin ryhmämme piti hyvää menoa katsomossa, jopa Turun Sanomissa kiiteltiin noin kymmenpäisen ryhmän pärjännen 10 000:lle tanskalaiselle. Tuularit olivat hieman aktiivisempia kuin suomalaiset ”kollegansa”, mistään ylettömästä kannustuksesta ei kuitenkaan voi puhua.

Ottelun päätyttyä ryhmällämme oli kymmenen tuntia aikaa olla Tukholmassa Värtanin terminaalissa. Emme siis hukanneet aikaa, vaan lähdimme heti liikkeelle. Takapenkki hiljeni jo hyvin nopeasti ohitettuamme Malmön, mutta Jaken kanssa laulesekelimme eppujen tahtiin ajellessamme pohjoista kohti. Ihmetystä herätti täyteen puita istutettu (?) silta Etelä-Ruotsissa. Ei vain tajua. Yö meni mukavasti säänkin ollessa meidän puolella. Tulimme tasaista noin 110 km/h halki Ruotsin tyhjiä valtateitä tarpeellisista tauoista huolehtien. Jollain tauolla vaihdoimme ksukia ja myös takapenkki heräili joksikin aikaa nauttimaan kyydistä. Tukholmaan saavuimme hyvissä ajoin, reilu tunti ennen check-in:n alkua. Jake taisteli hereillä lähes koko matkan, mutta nukahti sitten noin 650 metriä ennen terminaalia. Tämän sai myös huomata iäkkäämpi ruotsalaisnainen, jonka Jake pelästytti vienolla kuorsauksellaan raollaan olleen ikkunan välityksellä.

Maanantai 14.07.

Laivaan päästyämme otimme muutaman tunnin päiväunet. Koska ilma oli erittäin hyvä, vietimme aikaa laivan ulkokannella kuunnellen trubaduuria ja maisemia katsellen. Turkuun saavuimme illalla seitsemän jälkeen hyvin tavanomaisen laivamatkan päätteeksi. Kun Jake ja Trout oli saatu kotiin, lähdimme Mustan Enkelin kanssa ajelemaan sateen kastalemaa ykköstietä takaisin Helsinkiin. Ja koska olimme päässet takaisin isänmaan kamaralle, palkitsimme itsemme perinteisellä suomalaisella ruoalla Hesburgerissa. Kymmenen jälkeen reissu oli ohi.