Juuri nyt ei ole helppoa olla kiekko-Tepsin kannattaja. Oikeastaan alkaa käydä sietämättömäksi. Peli takkuaa, yleisö kaikkoaa, ei tätä tahdo jaksaa kohta enää kukaan.
Olen nähnyt aitiopaikalta (mielestäni) TPS:n historian synkimmät vuodet. Viiteen vuoteen neljä kertaa sarjan toiseksi viimeinen sija, Seura oli kulisseissa aivan sekaisin. Tämän vuosikymmenen jälkimmäisen puoliskon ajan TPS on hiljaa rakennellut itseään uudestaan ja ennen kaikkea päässyt pesemään kasvojaan. Kohut ovat vähentyneet (vaan ei jääneet), Tepsin kannattaminen on alkanut olla taas ylpeyden aihe.
Nyt, lokakuussa 2019, kaikki tuo työ on valumassa viemäristä alas. Ilmapiiri TPS:n ympärillä on toksinen ja peli kentällä on tällä hetkellä surkeaa. Suunta on huolestuttava, suunta on äärimmäisen huolestuttava. Vaihtoehdot ovat ehkä vähissä, mutta jotain reagointia on tapahduttava jossain muodossa. Toksinen ilmapiiri ei ole puhdistunut itsestään eikä tule puhdistumaankaan. En ole henkilö sanomaan, että mitä pitäisi tehdä tai mitä ei pitäisi tehdä, mutta jotain konkreettista on tapahduttava. Liikennettä pelaajistossa, liikennettä valmennuksessa tai ihan mitä tahansa.
Seuraava peli on “onneksi” vasta tämän viikon perjantaina, 11. päivä, kun kotona vastaan asettuu HPK. Odottaen toivon, että TPS tavalla tai toisella tulisi ulos ennen sitä. Reagoisi tähän tilanteeseen. Oven takana odottaa äänekäs väkijoukko, jotain pitää kuulua. Kannattajat ovat peräänkuuluttaneet avoimuutta, saammeko sitä? Mutta mikäli viikko etenee ja peli tulee kuin mikä tahansa muukin peli, niin olen pettynyt.
Vaikka tulisikin pettymys, aion katsomossa — niin perjantaina kotona kuin lauantaina vieraissa Helsingissä — antaa kaikkeni. Vaikka TPS menettäisi kasvonsa kentällä ja sen ulkopuolella, niin minä pidän kannattajana kasvoistani kaksin käsin kiinni. Henkilökohtaisesti toivon muilta itsensä TPS:n kannattajiksi laskevilta samaa ajattelua. Olet sitten kanssani huutamassa kannattajakatsomossa, seuraat pelin taktisia hienouksia yläkatsomossa tai katsot peliä etäkannattajana television välityksellä. Pidetään yllä sitä ylpeyttä, mitä Turun Palloseurasta vielä on jäljellä.
– Jussi