Kannatuskulttuuri on muuttunut paljon varsinkin viimeisen 15 vuoden aikana. Kannattajien halu kannustaa joukkuettaan ja tuntea yhteenkuuluvuutta muiden kannattajien kanssa ei kuitenkaan ole kadonnut.
90-luvulla kannattaminen oli selvästi yksinkertaisempaa kuin nykyään. 90-luvulla riitti yhden tai kahden huudon huutaminen rummun tahdissa. Toisin kuin nykyään, katsomossa useimmiten istuttiin. Tätä nykyä katsomossa seistään monia erilaisia lauluja laulaen. 2000-luvulla Suomeen alkoi syntyä itsenäisiä kannattajaporukoita. TPS oli muutoksessa eturintamassa, ja vuonna 2001 syntynyt Sissiryhmä onkin yksi Suomen vanhimmista itsenäisistä kannattajaryhmistä.
Viime vuosikymmenellä kannattajien keskuudessa suosittua rekvisiittaa olivat fanipaidat ja seuran myymälästä ostetut liput. Uudella vuosituhannella viralliset fanipaidat eivät ole yhtä yleisiä. Sen sijaan lähes joka kannattajalla on kaulassaan seuran huivi. Itse tehdyt heilutusliput ja kaksikeppiset ovat korvanneet viralliset faniliput, joita ei enää juuri näy. Kannattajien omista tuotoksista ei osattu 90-luvulla vielä haaveillakaan.
Kannattajakulttuurin kehitys on tuonut Suomeen myös tifot. 1990-luvulla “tifo” oli suomalaisissa katsomoissa melko tuntematon käsite, mutta nykyään itsenäisten kannattajaryhmien jäsenet tietävät tarkalleen, mitä sana tarkoittaa. Myös monet tavalliset katsojat tuntevat käsitteen. Ensimmäiset Suomessa tehdyt tifot olivat pieniä, mutta sittemmin Suomessa on nähty jo kokonaisen stadionin päätykatsomon kokoinen tifo.
Joukkueeseen kohdistuva kritiikki on 2000-luvulla huomattavasti avoimempaa kuin 1990-luvulla. 90-luvulla pelaajat kyllä haukuttiin tarvittaessa kavereiden kesken, mutta kannattajakatsomosta kritiikkiä ei kuulunut. Nykyään joukkuetta kritisoidaan katsomosta koko ryhmän voimin, jos siihen on tarvetta.
Myös internetin yleistyminen on vaikuttanut suomalaisen kannattajakulttuurin kehittymiseen. Vielä 90-luvulla netti ei ollut “joka kodin juttu”. Nykyään lähes jokainen pääsee kotoaan katselemaan kuvia ja videoita ulkomaisten ryhmien tekemisistä. Suomalaista katsomokulttuuria kehitetään usein ulkomailta saatujen mallien pohjalta. Ideoihin tuodaan omia vivahteita, jolloin kulttuuri saa omaleimaisuutta.
Vaikka kannattaminen onkin muuttunut selvästi sitten 1990-luvun, ohjaa kannattajaa edelleen palo omaan joukkueeseen. Tämä perusasia ei siis ole muuttunut mihinkään.
Jykke
Kiitoksia Samille kommenteista, hyvää keskustelua ovat herättäneet vaikka sitten hieman aiheen ohikin. Kyllä tuo huligaaniuutisointi itseänikin ärsyttää, mutta siinä olet oikeassa että mitään emme sille voi. Sensaatiohakuinen keltainen lehdistö tarvitsee isoja otsikoita myymään roskaansa eikä se tule mihinkään muuttumaan.
Ennen blogin avaamista kävimme keskustelua ulkopuolisten kommentointimahdollisuudesta ja päädyimme nopeasti ja käsittääkseni yksimielisesti siihen että kommentointi sallitaan kaikille. Toki mahdolliset ylilyönnit siivotaan pois mutta pelkästään positiivistahan lähes kaikenlainen kommentointi ja siitä heräävä keskustelu on.
Kyllä tiedän miksi, mutta eikö edes joskus voisi kirjoittaa jostain muustakin kuin vain huliganismista? Esimerkiksi derbyssä olleesta tifosta tai futismatseissa olleesta hyvästä tunnelmasta, mutta kun ei vaan keskustelu käännetään aina huliganismiin ja tuodaan aina vain ne negatiiviset aiheet.
Miksi me olemme suurennuslasin alla, vain ja ainoastaan siksi, että olemme itsenäinen ryhmä, jos olisimme Tepsin fan-clubissa niin tällaista keskustelua ei edes käytäisi.
Valtaosa ihmisistä liittää huliganismin itsenäisiin ryhmiin, koska aina, kun niistä puhutaan mainitaan huliganismi, jos sitä vähennettäisiin ja tuotaisiin positiivisia asioita esille niin tuo huliganismin liittäminen itsenäisiin ryhmiin vähenisi.
Itse en pidä sitä positiivisena asiana, että pääsemme joka paikassa kerrasta toiseen kertomaan, että huliganismi ei kuulu meidän toimintaamme vaan me haluaisimme kertoa niistä positiivisista asioista eli kannustamisesta, omien takana seisomisesta oli tilanne mikä tahansa, tifoista ja siitä tunnelmasta mikä meidän katsomossa on, mutta näistä kertominen on vaikeaa, kun aina pitäisi kertoa huliganismiin liittyvistä asioista.
Toivottavasti saisimme joskus tehtyä Turkuhallissa koko päädyn kokoisen tifon, mutta valitettavasti siellä meitä on sen verran vähän, että ei ainakaan vielä tule onnistumaan ja muutenkin olomme Turkuhallissa ovat paljon huonommat mitä ne ovat Kupittaalla.
Kiitos arvostuksestasi työtämme kohtaan ja koitamme jatkuvasti kehittää toimintaamme ja saada lisää tunnelmaa peleihin ja sitä kautta myös positiivista kuvaa kannattajaporukoista.
Jykke,
Etkö ihan oikeasti keksi, miksi kannattajaryhmät ja huliganismi korreloivat ja miksi niistä puhutaan väistämättä samaan aikaan?
Eikö se ole juuri positiivinen asia, että Te pääsette eri yhteyksissä kertomaan, että Teitä ei voi yhdistää huliganismiin, toisin kuin aika monia kannattajaryhmiä maailmalla? Jopa tuo Zacin mainitsema Torcida Split on kuulu kyseenalaisistakin saavutuksistaan, vaikka varmasti henkeä tuovat katsomoon.
Valtaosa ihmisistä kuitenkin yhdistää nämä asiat ja sen vuoksi Teidän tuleekin tehdä kaikkenne jokaisessa yhteydessä käsitysten muuttamiseksi. Se on pitkä taival ja siinä tarvitaan kärsivällisyyttä. Yhteyden lakaisemin maton alle tai pään laittaminen pensaaseen ei auta asenteiden muuttamisessa.
En tiedä, käykö näitä sivuja lukemassa ulkopuolisia lainkaan, minun lisäksi, mutta tämä palsta on yksi kanava tuoda positiivisuutta esiin. Se saattaa vaatia myös yleistysten käsittelyä, mutta se työ on tehtävä. Voihan palstalta tietysti poistaa kommentointimahdollisuudetkin kokonaan, jos ette halua epämiellyttäviä asioita käsiteltävän. Kommentit voi myös sensuroida, jos siltä tuntuu.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, teot puhuvat puolestaan. Teidän kohdalla teot ovat vain suurennuslasin alla. Se tulee hyväksyä, ainakin tällä hetkellä, halusitte tai ette.
Nyt riittää minulle tämä aihe. Teette hyvää työtä, kun tuotte väriä ja ääntä katsomoihin. Siitä iso kiitos. Mielestäni Veritaksella nähty tifo olisi ehdottomasti pitänyt saada Turkuhalliin viime lauantaina. Medianäkyvyys olisi ollut taattu. Noita lisää! Jos mielestänne pystyn jollakin tavalla joskus auttamaan tuollaisten tifojen järjestelyssä, niin meiliä tulemaan. Autan mielelläni siinä, missä voin.
Toivottavasti saan lukea täältä jossakin vaiheessa erilaisista kannattajaryhmistä ja kannatuksen historiasta ympäri maailman.
Tsemppiä!
Toi huliganismi on käsitelty meidän kohdalla jo niin moneen kertaan ja joka kerta on tullut selväksi ettei meillä ole kiinnostusta siihen vaan olemme kiinnostuneita oman joukkueen kannattamisesta niin miksi se huliganismi pitää joka kerta kaivaa sieltä esiin, etkö sinäkin voisi keskittyä niihin positiivisiin asioihin etkä vain ja ainoastaan negatiivisiin?
Tässähän on ainesta juttusarjalle, joka varmasti osaltaan toisi positiivista näkemystä kannattajaryhmiin. Ainakin minä lukisin niitä suurella mielenkiinnolla, koska yhteisöllisyys ja yhteisöjen kehittyminen kiinnostaa.
Ottakaa ensin eri maanosat käsittelyyn. Sitten lajit. Sitten jopa yksittäiset seurat. Mistä ryhmät ovat muodostuneet? Miten ne toimivat? Millaisia jäseniä ryhmissä on? Mitä eroavaisuuksia maanosien välillä? Lajien välillä? Seurojen välillä? Jne…
“miksi tällainen organisoidumpi ryhmätoiminta näyttäisi olevan enemmän tai vähemmän vain eurooppalainen ilmiö?”
mistä näin päättelet? siitäkö ettei pohjois-amerikassa ole erityisen näkyvää, järjestäytynyttä kannatustoimintaa? entä etelä-amerikka? aasia? molemmissa osissa maailmaa on hyvin vahvoja kannattajaryhmiä jalkapallossa, muuallakin kuin pääsarjatasolla. ja ainakin etelä-amerikan osalta tällä on myös hyvin vahvat perinteet, jotka liittyvät usein esimerkiksi kaupunkien tai kaupunginosien välisiin suhteisiin. monien joukkueiden kannattajaryhmät ovat käytännössä yhtä vanhoja kuin joukkueet, ja suhtautuminen joukkueeseen on vähintään yhtä intohimoista kuin euroopassa. aasiassa toiminta on käsittääkseni kasvanut vasta viimeisen parin vuosikymmenen aikana, ja oppia on otettu paljolti euroopasta.
Jykke,
Onhan se aivan selvä asia, että kannattajaryhmät joutuvat käsittelemään termiä huliganismi. Te joudutte jatkossakin käsittelemään sitä jokaisessa mahdollisessa yhteydessä. Ette pääse sitä karkuun. Ryhmien pitää vain oppia käsittelemään asia, ilman että siitä pitää heti nousta sotajalalle. Teot puhuvat puolestaan. Jokainen kannattajaryhmä voi näyttää olevansa jotain muuta kuin joukko hulinoitsijoita, enkä missään kohtaa ole väittänyt Sissiryhmän tai minkään muun ryhmän olevan huligaaniryhmä. Jos näin ajattelette, se on ajatuksena vain Teidän päässänne.
Me joudumme yhä omalla alallamme vakuuttelemaan asiakkaita ja mediaa siitä, että kuntokeskukset eivät (kaikki) ole punttipenojen paikkoja, joissa penojen takamuksista roikkuvat testosteronipiikit. Tähän törmää todella usein ja vaikka kuinka se ottaa aivoon, siihen ennakkoluuloon pitää osata vastata. Tiedän, että törmään tähän vielä pitkään, mahdollisesti aina. Täytyy vain tehdä nöyrästi töitä muuttaakseen ihmisten käsityksiä.
Zac’ille samoja sanoja. Miksi koet tämän keskustelun uhkana tai salaliittona Sinua, Teitä tai koko maailmaa kohtaan? Millä tavalla yritän muuttaa toimintaanne? Millä perusteella minulla on vajavaiset tiedot? Kerro, mitä minä en tiedä aiheeseen liittyen. Sitä on varmasti paljon, mutta kerro, mitä oletat että en tiedä. Nyt Sinulla on mahdollisuus sivistää minua ja muita lukijoita, eikä vain ampua silmittömästi poterosta.
Jos mahdollista, selvittäkää, paljonko tänä vuonna täytyy Turkuhallissa panostaa viimevuotista enemmän järjestyksen turvaamiseen. Tiedän, että summa on olennaisesti noussut. Perjantaina viimeksi keskustelin aiheesta. Kun laskee niitä summia, ymmärtää seuraakin jonkin verran. En tarkoita, että viranomaisten määräyksien tiukentuminen johtuu kannattajaryhmistä, mutta varmasti niillä on merkityksensä. Jostain syystä viranomainenkin on hieman varpaillaan. Sen pystyy kuitenkin teoillaan osoittamaan turhaksi, eikö?
Toivon todellakin, että Sissiryhmä ja kaikki muutkin ryhmät ovat jatkossakin kannustamassa otteluissa. Te olette monesti, ellei aina, ottelun henki. Ikävää, jos tämä keskustelu loukkaa jotain. Se ei ole tarkoitus. Alkuperäinen kirjoitus on toki hieno, mutta kuten aikaisemmin tuolla kysyin, onko tietoa, miksi tällainen organisoidumpi ryhmätoiminta näyttäisi olevan enemmän tai vähemmän vain eurooppalainen ilmiö?
Täytyy kyllä ihmetellä, että miksi ihmeessä on pitänyt vetää huliganismi heti mukaan tähän juttuun, ei mitään muuta kommentoitavaa löytynyt asiasta? Jos näin on niin minun mielestä voisi olla ihan hiljaa, sillä tuolla huliganismin joka paikassa esille tuomisessa ei auteta kannatuskulttuuria yhtään, päin vastoin. Sissiryhmä ei ole koskaan ollut huligaani porukka eikä tule koskaan olemaankaan niin kauaa kuin minä siinä mukana olen ja sen tiedän perustajajäsenenä.
Zac’in kysymykset missasin.
“Miksi järjestyshäiriöitä pidetään pahempana, jos niihin syyllistyvät kannattajaryhmään kuuluvat henkilöt?”
-> Miksi kuvittelet niin olevan?
Miksi urheilutapahtumaan seuraansa äänekkäästi kannattamaan suuntavalla henkilöllä olisi velvollisuus vahtia muiden käytöstä?
-> Miksi kuvittelet velvollisuuden olevan tai sitä pyydettävän? Eikö riitä, että jokainen hoitaa oman tonttinsa? Se ei liene liikaa oletettu?
Pekkkaa,
Tuo on fanittamista parhaimmillaan.
Tästä “Fanius” sanasta tuli mieleen joku ihQ bändin fanittaminen, jota pikkutytöt harrastaa. Jalkapallon kannattajakulttuurissa puhutaan pikemminkin kannattamisesta. Arvostan sellaista ryhmää, joka näyttää katu-uskottavalta ja siistiltä. Siis sellainen, jossa ei ole mitään hävettävää. Ei siis mitään pellehattuja tai kasvomaalauksia yms. junttimaista, jota näkee aina jääkiekon mm-kisoissa. Jotkut suomalaiset ilmeisesti luulee, että se katsomo on joku naamiaispaikka.
Tällaisessa kannattamisessa on sitä jotain:
http://www.youtube.com/watch?v=gZZoIRRZGDo
http://www.youtube.com/watch?v=R52lPIKinQE
Alec,
Ymmärrän tuon hyvin.
Mitä te voisitte tehdä, että sitä korttia ei aina vedettäisi esiin, vaan keskityttäisiin niihin positiivisiin asioihin, joita tosiaan on? Tuota kehotan pohtimaan, suuttumuksen sijaan.
Tuo pitäisi jotenkin ratkaista, koska minäkin haluan ääntä ja fiilistä halliin ja Sissiryhmän kaltaiset ryhmittymät ovat niitä, jotka saavat metelin aikaiseksi.
Sille, että toiminta yhdistetään huliganismiin, pitäisi tehdä jotain, vai mitä? Ruutulippiksen kaltaiset asenteet eivät vie asiaa eteenpäin.
Se on mukavaa, että täällä on kaiken maailman tuularit ohjaamassa ryhmän toimintaa.
Jaakko,
Mihin perustat oletuksesi, että “taidan olla suhteellisen vähällä tietopohjalla siitä, mitä katsomokulttuuri on ja mitä siihen liittyy”? Veikkaisin, että olen nähnyt erilaisia katsomokulttuureita Sinua enemmän. Mahdollisesti myös kannattajaryhmiä sekä yksittäisiä kannattajiakin. Tämän kuitenkin vain oletan ilman parempaa tietoa.
Aika lavealla skaalalla yritetään hakea vertauksia ja kääntää katsetta pois itse asiasta ja ongelmasta. Ongelma on olemassa. Sitä ei voi kukaan kieltää. Onko sille ongelmalle halua tai tarvetta tehdä jotain, on toinen asia.
Nollatoleranssiin tuskin koskaan päästään, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö siihen voisi pyrkiä. Me jokainen voimme vaikuttaa lopputulemaan käytöksellämme.
Se, että huliganismi on vanha ilmiö, ei tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää kuin jos se olisi uusi ilmiö. Suomessa tuo tunteiden ylilyöminen on joko uusia asia tai sitten se ylittää nykyään helpommin uutiskynnyksen. Molempi pahempi. Samoin on kaukalotappeluiden kanssa, jotka mielestäni ovat lajin suola. Katsomossa tapahtuvaa tappelua, tai edes nahistelua, taas en osaa hyväksyä missään tilanteessa, koska se on räjähdysaltis tilanne, josta voi seurata suuri katastrofi sivullisille.
Mielestäni jokaisen kannattajaryhmän tulisi pohtia sitä, miten otsikoista pysytään pois. Tai oikeammin miten niihin päästäisiin positiivisessa mielessä. Niin kauan kuin otsikoissa ollaan pääsääntöisesti nujakoiden kautta, ryhmät houkuttelevat tietynlaista väkeä. Tai näin ainakin julkisuuskuvan puolesta voisi olettaa. Voin olla ihan väärässä.
Ryhmät ovat positiivinen asia, joten miksi ryhmät ajautuvat tilanteisiin, jossa joudutaan puolustamaan olemassaoloaan? Voisiko positiivisuutta listätä tai tuoda sitä entistä aktiivisemmin esiin?
Mistä muuten johtuu, että kannattajaryhmät ovat enemmän tai vähemmän eurooppalainen ilmiö? En muista nähneeni yhdessäkään NHL-hallissa vastaavaa ryhmittymää. Silti niitä voi tietysti olla. Eikä kannatta tuoda tässä kohtaa esiin mitään Vancouverin tapahtumia, joka taisi olla spontaani mellakka.
Voisiko olla niin, että vieraspaikkakunnalla suhtaudutaan nihkeästi nimen omaan virasjoukkueen kannattajiin sen vuoksi, kun on mahdollisesti todennäköisempää, että vierasmatkalla nautitaan muutakin kuin leipää ja sirkushuveja? Sytytyslanka on tällöin vähän lyhyempi.
En jaksa uskoa, että tässä on kyse uuden asian pelottamisesta, vaan ihan jostain muusta. Ongelmia aiheuttaa nähdäkseni lähinnä se, että kaikki positiivisuus tuo mukanaan niin paljon lieveilmiöitä ja niiden eliminoimiseen ryhmittymien pitäisi pyrkiä. Se työ lisää ryhmien arvostusta ja houkuttelevuutta, mikäli fanius on se pääasia.
Jos 90% katsojista antaa positiivista palautetta, miksi muu halli sitten katsoo kieroon, kuten kerroit? Ja miksi tällaista keskustelua käydään? Ja miksi seurat ovat varpaillaan näiden ryhmien kanssa? Onhan tässä jokin ristiriita, joka saattaisi antaa aihetta oman toiminnan tarkasteluun, ainakin näin ulkopuolisen silmin.
Jos poliisi vittuilee, kannattaako sille vittuilla takaisin, vaikka poliisilla ei ole oikeutta vittuiluun?
Siitä huolimatta, että tämä keskustelu tuskin muuttaa mitään ja otetaan pääasiassa ulkopuolisen sekaantumisena asiaan, josta ei tiedä mitään, niin toivon, että edes joku miettii, miten tilanteen voisi korjata, kaikki osapuolet huomioiden.
Miksi muuten sensuuri iski yhteen kommentiin? En ehtinyt kommentoimaan sitä, kun piti mennä pyörän selkään. Se ei toivottavasti edustanut yhdenkään ryhmäläisen mielipidettä ja poistettiin sen vuoksi. Jos se kommentti tuli joltakin ryhmäläiseltä, se kannattaa ottaa puheeksi ryhmän sisällä.
Jari,
Onko pehmolinja sama kuin asiallinen linja? Löytyisikö pehmoilun ja häiriköinnin välistä jotain? Enkä nyt tarkoita, että aina häiriköidään. Voiko sellaista kannattajaryhmää olla edes olemassa, joka ei pääsisi koskaan negatiivisessa mielessä otsikoihin tai aiheuttaisi seuralle esimerkiksi sakkoja?
Jaakko,
En suinkaan kirjoittanut, tai edes tarkoittanut, että Sissiryhmä, tai mikään muu suomalainen kannattajaryhmä pyrkisi huliganismiin. Eihän artikkelikaan käsittele Sissiryhmää yksinään, vaan siinä ainakin näyttäisi puhuttavan aiheesta yleisesti.
Kysymyshän kuului, milloin se hulinointi eli järjestyshäiriöt astuvat kannattajaryhmään. Milloin sitä alkaa esiintymään, jos alkaa? Ja jos alkaa, voidaan kysyä vielä, miksi alkaa? Miksi se on hyväksyttävää? Ja miksi seuran tai muun yhteisön pitäisi hyväksyä se rapana jota roiskuu? Tuota lähinnä ajan takaa sillä, kun asiaa ihmettelen. Kuinka pitkä matka meillä on englantilaiseen huliganismiin? Onko se väistämätön tulevaisuus? Voidaanko se vielä estää? Halutaanko se estää? Jos halutaan, mitä sen eteen tehdään?
Faniushan on nähdäkseni sitä, että ollaan seurauskollisia viimeiseen asti. Tehdään kaikki seuran puolesta ja pidetään huoli, että mikään oma tekeminen ei aiheuta seuralle hankaluuksia tai mitään negatiivisuutta, vaikka poikaporukassa oltaisiinkin. Jos tuo ajatus katoaa, katoaa samalla nähdäkseni myös fanius.
Eikä kannata ymmärtää väärin. Minä jos ketään olen faniuden puolesta puhuja ja ymmärrän faniuden kautta syntyvien sidosryhmien tärkeyden. Minäkin olen fani.
Mikäli Maarianhaminan reissun seuralle kohdistuneet kulut on kuitattu, se on selkärankaisten toimintaa. Iso peukku siitä. Niin faniryhmän tulee toimia. Haavat pitää itse nuolla.
Mitä on kannattajaryhmän katu-uskottavuus? Miten sitä saa?
Miksi muu halli katsoo kieroon kannattajia? Oletteko pohtineet sitä? Voitteko tehdä asialle jotain?
Minuakin katsotaan kieroon, kun puen pelipaidan otteluun. Se täytyy kuitenkin tehdä, jotta asenteet joskus muuttuisivat meilläkin.
Alecille en viitsi tässä kohtaa edes vastata, koska tunteet näyttävät olevan hänellä liian pinnassa. Sitä en vain ymmärrä, miten hitossa järjestysmies voi olla syyllinen järjestyshäiriöön? Eihän missään tarvittaisi järjestysmiehiä, jos ei olisi järjestyshäiriöitä. Onko rikollisuuskin poliisin vika? Poistetaan poliisit, niin rikollisuus häviää?
Pääkaupunkiseudulla on oireita kevyen sarjan huliganismista jo nyt, ja onhan TPS päässyt myllyillä otsikoihin myös. Lätkäpuolella TPS vs. Jokerit oli avoin battle hallien ulkopuolella jo kultaisella 90-luvulla.
Aika vähästä mielestäni otsikoita on silti revitty. Se Tampereen keväinen liigacup-keissikin oli valokuvista katseltuna kolme-neljä yksittäistä jannua huutelemassa yksittäisille tyypeille, joita ei tanssin taika juuri napannut. Paljon melua tyhjästä, ainakin toistaiseksi. Paitsi tietenkin valtamedialle, joka näki pysähtyneissä kuvissa kansainvälisen futisterrorismin ensioireita.
Pehmolinja itsenäisille faniryhmille? Miksei mutta ei siitä sloganiksi ole, “käännämme toisenkin posken”…
Milloin huliganismi astuu itsenäiseen kannattajaryhmään?
Kuuluuvatko järjestyshäiriöt olennaisena osana kannattamiseen?
Voisiko itsenäinen kannattajaryhmä olla hulinointia vastaan ja mahdollisesti saada tällöin ympäristönsä yleisen hyväksynnän?
Tarvitseeko kannattajaryhmä yleisen arvostuksen ja hyväksynnän?
Mikä ryhmään kuulumisessa on tärkeintä?