Etäkannattamisen ihanuus

10424 km. Tuollaiseen lukemaan pääsin laskettuani kuinka paljon kilometrejä kertyy matkoista TPS:n yhden Veikkausliigakauden otteluihin Hämeenlinnasta, eikä pääkaupunkiseudun osalta määrä paljoa muutu. Yllämainittu lukema sisältää matkat niin koti- (4420 km), kuin vieraspeleihin (6004 km). Työkaverit ja sukulaiset pudistelevat päätään ja kyselevät, että mitä ihmeen järkeä on matkustaa ympäri Suomen kokoista valtiota pelkästään nähdäkseen 90 minuuttia kestävän ottelun. Onpa kirjoittajan mielenterveyttäkin epäilty useaan otteeseen. Jos asiaa ajattelee pelkästään rationaalisesti, ei varmasti ole järkevää matkustaa yli 24 tuntia yhden futispelin takia (RoPS away ´08 nevöfoget), mutta tässä tullaankin kannattamisen ja seurauskollisuuden filosofian syvimpiin syövereihin. Kannattamiseen liittyy paljon muutakin kuin lehtien palstoille päässeet laulut ja kannustavat, sekä vastustajan ärsyttämiseksi kehitetyt, huudot. Itsellä, kuten varmasti muillakin, kannattamisen perustuksiin kuuluu ylpeydentunne tuosta mustavalkoisesta 87-vuotiaasta seurasta.

Mutta mikä saa ihmisen reissaamaan tuntikausia vajaan parin tunnin tapahtuman takia, joskus pari-kolmekin kertaa viikossa? Ensinnäkin, jalkapallo on parasta paikan päällä. Ja vielä paremmaksi tapahtuma muuttuu, kun katsomo elää mukana pelissä aplodeeraten hyville suorituksille, ja epäonnistuville ratkaisijoille rakentavaa kritiikkiä jakaen. Ideaalitilanteessa pelin aikana ei juuri ole hiljaisia hetkiä, vaan kannustus raikaa molempien puoliaikojen alusta loppuun, mutta jos pelaajilla ei aina peli kulje, niin sattuu kannattajillekin huonoja otteluita. Pääsyy lähteä tien päälle on kuitenkin intohimoinen halu nähdä oma joukkue kentällä, niin lähellä kuin vähän kauempanakin.

Käydessämme viime kaudella Rovaniemellä, erääseen mainokseen oli painettuna sanat ”tärkeintä ei ole voitto, vaan hyvä matka”. Pohdimme tuon lauseen sanomaa, ja totesimme asian olevan juurikin näin. Toki voitot ovat aina pelkästään positiivinen lisä, mutta jo itse reissaamisessa on se jokin. Luonnollisesti matkakumppanit ovat tärkeässä roolissa, sillä kukaan tuskin viitsisi matkata porukassa, jossa ei viihdy alkuunkaan. Kaikki alkaa jo päiviä ennen h-hetkeä. Mahanpohjaa alkaa kutkuttaa kalenteria vilkaistessa, ja ottelupäivää edeltävänä iltana on hankalaa saada unta, varsinkin jos kyseessä on joku kauden isoista otteluista, kuten derby. Tyypillisesti matka Kupittaalle alkaa kolmisen tuntia ennen pelin alkua, vierasmatkoille toki lähdetään tarvittaessa vaikka toistakymmentä tuntia ennen pelin alkua. Matkalla ehtii hyvin käydä läpi edellisen pelin plussat ja miinukset, sekä pohtia illan ottelua jo etukäteen.

Kaikilla kaukana Turusta asuvilla kannattajillamme on omat syynsä kannattaa, jopa rakastaa, tuota kirjainyhdistelmää TPS. Joillakin kannatus polveutuu syntyperäisestä turkulaisuudesta (ilmeisesti sanonta voit lähteä Turusta, mutta Turku ei lähde sinusta, on totta), joidenkin kohdalla ihastus on syntynyt lajia seuraamalla, ja turkulaisjoukkue on tuntunut omimmalta. Tänä keväänä Etelä-Suomen TPS-kannattajat päättivät yhdistää voimansa, ja Southern Crew (SC09)-niminen kannattajaryhmä näki päivänvalon. Toiminta on ollut ilahduttavan vilkasta, ja onpa ensimmäinen minibussivetoinen vierasreissukin tehty toukokuussa. Onkin ollut hienoa huomata mustavalkoisia sydämiä sykkivän paljon myös Varsinais-Suomen ulkopuolella.

(kirj.huom. Valitettavasti tälläkään kaudella en saanut täysin ehjää kautta, vaan itsellä pelejä jää neljä katsomatta. Todellinen luku Veikkausliigakaudella 2009 onkin noin 9000 km. Ilokseni voin kuitenkin todeta meitä riittäneen kaikkiin kauden otteluihin.)

thv294

5 thoughts on “Etäkannattamisen ihanuus”

  1. Pingback: lottovip
  2. Pingback: trustbet

Leave a Comment