Matkaraportti: RoPS-TPS

Perjantai 25.9.2009

Perjantaina kello 14 pidimme duunissa kehityskeskustelun toimitusjohtajan kanssa. Juuri mitään muuta ei keskustelussa selvinnyt kuin se, että voin pitää alkuviikosta muutaman päivän lomaa. Tämä sopi minulle mainiosti; sunnuntaina TPS pelaisi Rovaniemellä paikallista palloseuraa vastaan. Lisäksi tuleva asuinkumppanini on kärttänyt jo jonkin aikaa matkaa hänen kotikonnuilleen Lapin perukoille. Eli kehityskeskustelun jälkeen lähti tekstiviesti tulevalle asuinkumppanille: ”Reissu onnistuu, luotolla on mentävä. Haluan sinne matsiin! Koska lähdetään?”

Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen päätimme lähteä matkaan jo perjantaina, jotta ehdimme tavata tulevan asuinkumppanin (tästä eteenpäin käytän tulevasta asuinkumppanista nimitystä matkanjohtaja) perhettä muualla Lapissa. Eli ei muuta kuin levykaupan (matkanjohtaja oli jo ehtinyt informoida levykauppaa tulevasta hankinnastani, joten siellä se cd-levyke odotti tiskillä. On hän ihana! Siis matkanjohtajani.) kautta juna-asemalle ostamaan lippuja luvattuun pohjolaan. Köyhiä kun ollaan, päädyimme matkaamaan yöjunan halvimmilla istumapaikoilla. Hytit tai makuupaikat olisivat rokottaneet luottokorttia hävyttömän paljon. Nyt saimme liput välille Turku-Kemijärvi kohtuulliseen 41,30 euron opiskelijahintaan.

Tästä  ei matkustuspaikka paljoa huonone. Noin kolmetoista tuntia tässä ja keho kiittää.
Tästä ei matkustuspaikka paljoa huonone. Noin kolmetoista tuntia tässä ja keho kiittää.

Ainoa junanvaihto osui aina yhtä ihanaan kaupunkiin, eli Tampereelle. Matka sinne sujui nopeasti korttia lätkien. Junaa vaihtaessa törmäsimme tuttuun TPS-kannattajaan. Hetken jo kuvittelin häiskän matkaavan myös porojen maille, mutta mitä vielä; jätkä jäi jostain syystä Tampereelle. Millä lie kosiomatkalla ollut? Ehdimme kuitenkin vaihtaa muutaman sanan kyseisen TPS-kannattajan kanssa ja kaveri rohkaisi meitä kannustamaan Tepsin voittoon. Myhäilin jotain itsekseni, sillä vaikka kannattajana itseäni pidänkin, en luultavasti täytä kaikkia oikeinkannattajan kriteereitä.

Junan vaihdon jälkeen edessä olikin sitten puuduttava yö. Sen minkä matkalipun hinnassa säästää, kärsii kirjaimellisesti selkäytimessä. Pitkä yö selkäkipuineen ja muine puutuneine paikkoineen sujui lukiessa, musiikkia kuunnellessa, kahvia termospullosta ryystäen ja joitain hetkiä torkkuessa. Noin kello 7.53 olimme kuitenkin Rovaniemellä, joten on aika laittaa seuraava väliotsikko.

Lauantai 26.9.

Eli aamulla ennen kahdeksaa Rovaniemen juna-asemalla ja juna jatkaa Kemijärvelle vasta noin puolen tunnin päästä. Oli siis aikaa tutustua pohjoisen kosmopolin juna-asemaan. Paljoa asema ei tarjonnut, mutta suureksi yllätykseksi asemalta löytyi divari, joka keskittyi pelkästään vinyylilevyjen myyntiin. Näin turkulaisena minua suuresti miellytti hyllystä löytynyt turkulaisduo Black Magic Sixin tuotos, joka olisi varmaan lähtenyt matkaan, mikäli sen olisi voinut vahingoittumattomana kuskata etelään. Ja löytyihän valikoimasta myös toisen turkulaisen kokoonpanon, Bogard Co:n, levyjä. En kyllä tiennyt että kyseinen kokoonpano oli levyttänyt ainakin neljä pitkäsoittoa…

Idyllinen näkymä  Rovaniemen juna-asemalta. Huomaa enteilevä etelästä puhaltava tuuli...
Idyllinen näkymä Rovaniemen juna-asemalta. Huomaa enteilevä etelästä puhaltava tuuli...

Hetken aikaa ehdimme patsastella Rollon asemalla ja matkanjohtaja tiesi kertoa että keskuskenttä sijaitsee aivan aseman välittömässä läheisyydessä. Pieni nousu juna-aseman takaa ja siellä se on. Vastasin matkanjohtajan opastukseen seuraavasti mietiskellen: ”Sinne siis, mutta vasta huomenna.”

Sunnuntai 27.9.

Lauantai ja sunnuntaiaamupäivä vietettiin sitten matkanjohtajan kotikontuihin tutustuen. Ihmiset tuijottivat ja tuntuivat kommunikoivan Suomen kieltä muistuttavalla ääntelyllä. Hienot maisemat siellä päin oli, vaikkakin ruska taisi olla jo ohi.

Vihdoin kello tuli 14 ja matka kohti Rovaniemeä saattoi alkaa. Saimme matkanjohtajan äidiltä auton lainaksi. Kyseinen automalli mitä luultavimmin tunnetaan autopiireissä nimellä mustalaismersu. Mersu mikä mersu ja noin pohjoisessa yksityisautoilu on muutenkin kunniassa. Näin lumettomaan aikaan auto näytti olevan ainoa liikuntatapa napapiirin pohjoispuolella. Ennen keskuskentälle siirtymistä piti käydä ihmettelemässä napapiiriä, kun hollilla kerran ollaan.

Turisti
Turisti

Saavuimme hyvissä ajoin Rovaniemen keskuskentälle. Lippujen lunastuksen jälkeen jäi vielä aikaa scoutata keskuskentän läheisyydessä olevat ruokaravintolat. Jokunen niitä löytyikin ja päätimme suunnata ottelun jälkeen mahdollisesti Mia Maria -ravinteliin nauttimaan pizza-illallisesta.

Matsin alkuvihellyksen lähestyessä siirryimme stadionille ja pienoisen etsinnän jälkeen löysimme matkanjohtajan kanssa muut Rovaniemelle eksyneet TPS-kannattajat (neljä+bandis). Siinä sitten käteltiin ennen matsin alkua ja nassutettiin makkarat matkanjohtajan kanssa, koska ystävämme TPS-katsomossa näin suosittelivat. Makkara oli hyvä ja hintaa en muista, koska matkanjohtaja katsoi tarpeelliseksi sen tarjota. En vängännyt vastaan.

Matsin eka puoliaika ei juuri ihmeellisiä suorituksia tarjonnut. Mitä nyt Wayne Brown pamautti kertaalleen tolppaan vaparista ja kerran ylärimaan ihan itse luomastaan maalipaikasta. Muuten peli vaikutti aika aneemiselta ja pessimistisimmät kannattajat (minä mukaanlukien) ennustivat RoPS:n siirtyvän 1-0 –johtoon ennen taukoa. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja tauolle siirryttiin 0-0 –lukemissa.

TPS-kannattajia.
TPS-kannattajia.

Parhaiten ekasta puoliajasta jäi mieleen TPS-kannattajien sektion eteen tullut paikallinen kylähullutar, joka mesosi jotain RoPS:sta ja opasti isäntäjoukkuetta antamaan pallon yönmustille, yönmustille! Lisäksi 30 vuotta samassa paikassa (tämä on fakta) RoPS:n otteita seuranneet vanhemmat herrasmiehet kuittailivat meille TPS:n otteista.

Tauon aikana matkanjohtaja kuuli erikoista puhetta naistenhuoneessa. Kaksi selvästi pohjoisen murretta laukovaa keski-ikäistä naista ihmettelivät Wusun, Paatelaisen ja muutenkin TPS:n kohmeita otteita. Kommentoivat myös TPS:n pystyvän paljon parempaan. Pelaajien jo suunnatessa kentälle nämä kaksi naista sitten ilmestyivät TPS-kannattajien katsomonosaan ja kyselivät että ollaanko me TPS:n kannattajia. Naiset olivat Kemistä kotoisin ja toisen poika pelaa TPS:ssä. Eli kyseessä oli Jaakko Nybergin äiti ja ilmeisesti toinen heistä oli Jaakon täti. Toivotimme kaksikon tervetulleeksi.

Tauon jälkeen TPS sitten lisäsi höyryä; heti alkuun tehonappula Brown tykitti ylänurkkaan ja tilanteeksi 0-1. Montaa minuuttia ei tästä kulunut kun Wusu ja Paatelainen iskivät maalin mieheen ja peli oli pelattu. Vaihdosta tullut Riku Riski vielä kaunisteli lukemat perseraiskauksen merkiksi. Mieleen jäi myös eräs/ainoa RoPS:n maalintekopaikka, jonka Nyberg aiheutti purkamalla pallon hieman huolimattomasti. Tähän Nybergin äiti reagoi huutamalla napakasti ”Jaakko! Nyt tarkasti!”

Tämän tilanteen jälkeen 30 vuotta samassa paikassa RoPS:n otteita seuranneet vanhemmat herrasmiehet kommentoivat Jarno Heinikankaan pään olevan väärän muotoinen.
Tämän tilanteen jälkeen 30 vuotta samassa paikassa RoPS:n otteita seuranneet vanhemmat herrasmiehet kommentoivat Jarno Heinikankaan pään olevan väärän muotoinen.

Turha kai mainita, että 30 vuotta samassa paikassa RoPS:n otteita seuranneet vanhemmat herrasmiehet eivät enää kuittailleet…

Komealta näytti iltavalaistus ja taivas komppas useine värineeni.
Komealta näytti iltavalaistus ja taivas komppas useine värineeni.

Matsin jälkeen pelaajat kiirehtivät kylmiä olosuhteita pakoon pukukoppiin. Nyberg jäi vaihtamaan kuulumisia sukulaistensa kanssa ja Lehtovaara toivotti virnuillen hyvät kotimatkat. 75. minuutin kohdalla vaihtoon otettu Chris Cleaver ehti vähän kauemmin jutustella ja kiitteli kannattajia pitkän matkan tekemisestä. Vaikka meitä oli paikalla vain kourallinen, niin senkin kuulemma huomasi. Hyvä näin.

Jaakko Nyberg ja sukuansa.
Jaakko Nyberg ja sukuansa.

Matsin jälkeen hyvästelimme kanssakannattajat ja suuntasimme matkanjohtajan kanssa jo aiemmin mainittuun Mia Mariaan Pizzalle. Pizzan ja ison oluen sai vähintään kohtuulliseen 8 euron yhteishintaan. Maistui. Kanssakannattaja olivat jo piiitkällä matkalla takaisin Etelä-Suomeen, kun taas me suuntasimme matkanjohtajan kera pohjoisemmaksi jatkamaan lomailua.

Huomaa pääsylipun väärä vuosiluku 08. Näinä aikoina on säästettävä.
Huomaa pääsylipun väärä vuosiluku 08. Näinä aikoina on säästettävä.

Kaikin puolin matsireissua voi sanoa onnistuneeksi; kolme pistettä, neljä maalia, uusi stadionbongaus ja TPS edelleen mukana mestaruustaistossa.

Hienoa, kiitos.

Matkan soundtrack:

Janne Laurila – Kultaisia pisteitä
I Walk The Line – Black wave rising
Bob & Lisa – Rosethorns
Honey B and the T. Bones – Terrifying stories from t-bone town
Joose Keskitalo – Kolmas maailmanpalo
+ bonusbiisi Oasis – My generation
+ YLE Radio Suomi eri taajuuksilla

Matkan lukemiset:
William S. Burroughs – Hämy
Nick Hornby – Alas on pitkä matka
Leonard Cohen – Kauniit häviäjät (jäi kesken)
Paul Trynka – Iggy Pop, The Biography, open up and bleed (löytyi Oulun Suomalaisesta kirjakaupasta alesta ja syrjäytti heti Cohenin opuksen, vaikka olen Iggyn elämäkerran lukenut aiemminkin. Tosin suomeksi, nyt siis alkuperäiskielellä.)

31 thoughts on “Matkaraportti: RoPS-TPS”

  1. Pingback: 토토휴게소
  2. Pingback: click here now
  3. Pingback: bdsm hookup
  4. Pingback: SEO guest book
  5. Pingback: sbo
  6. Pingback: Darknet
  7. Pingback: try here
  8. Pingback: sbobet
  9. Pingback: sbo
  10. Pingback: basics
  11. Pingback: feshop cvv
  12. Pingback: funkymedia
  13. Pingback: 레깅스룸
  14. Pingback: slot999

Leave a Comment