Jääkiekon SM-liiga julkisti maanantaina otteluohjelmansa kaudelle 2019–20.
TPS-kannattajille ohjelma oli pettymys. TPS:n jalkapallomiesten edustusjoukkue pelaa kiekkokauden alettua vain kaksi kotiottelua, mutta molempina päivinä (27.9. ja 19.10.) myös jääkiekkomiehillä on kotiottelu. Lauantaina 19.10. ottelut TPS–MuSa ja TPS–Pelicans eivät sentään mene ajallisesti päällekkäin, mutta jalkapallon Ykkösessä pelataan tuolloin kauden päätöskierros, jolloin TPS:llä on toivottavasti mahdollisuus nousta Veikkausliigaan. Parhaassa ja samalla pahimmassa tapauksessa edessä on valinta mestaruusjuhlien ja jääkiekko-ottelun välillä.
TPS-kannattajien näkökulmasta päällekkäisyydet ovat yksiselitteisesti negatiivinen asia. Moni eri lajeissa TPS:ää seuraava joutuu nyt hankalan valinnan eteen.
Yleisesti ottaen päällekkäisyydet ovat tiettyyn rajaan asti ymmärrettäviä. TPS:llä on viisi joukkuepalloilulajien pääsarjajoukkuetta, yksi hyvin kannatettu toisen sarjatason joukkue sekä varteenotettavaa keilailutoimintaa, puhumattakaan eri lajien junioritoiminnasta. On kirjaimellisesti väistämätöntä, että vuoden aikana tulee väistämättä jonkin verran päällekkäisyyksiä, etenkin kun jääkiekossa, salibandyssa ja keilailussa pelikaudet menevät suurilta osin päällekkäin.
Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin kahden Seuran seuratuimman joukkueen otteluista, joiden sarjakaudet menevät päällekkäin vain vajaan kahden kuukauden ajan syksyllä sekä mahdollisesti joidenkin viikkojen ajan keväällä, jos jääkiekkomiehet etenevät pudotuspeleissä pitkälle.
Sekä jääkiekossa että jalkapallossa seurajohto on varmasti tietoinen, että näissä lajeissa miesten edustusjoukkueilla on paljon yhteistä yleisöä. Lisäksi ajankohta syksyisille päällekkäisyyksille on erittäin kiusallinen, sillä jalkapallomiesten odotetaan ja toivotaan olevan vielä syksylläkin mukana taistelussa liiganoususta, jolloin jokainen jalkapallo-ottelu on edellistä tärkeämpi.
TPS-kannattajat ei pidä uskottavana, etteikö näitä kahta päällekkäisyyttä olisi tavalla tai toisella pystytty välttämään, jos aitoa halua ja yhteistyökykyä olisi ollut. Kannattajanäkökulmasta tilanne on yksiselitteisesti vastenmielinen, ja onkin vaikea ymmärtää, miksi Seuran omat kannattajat asetetaan hankalan valinnan eteen.
Ja vaikka tässä tapauksessa kysymys on vain kahdesta, joskin mahdollisesti erittäin merkittävästä päivästä, ongelma on periaatteellisesti suuri. Seurakulttuurin ja tepsiläisyyden kannalta on kestämätöntä, jos eri lajijaostot tuijottavat liiaksi omaa napaansa eivätkä pyri kohtuullisissa rajoissa välttämään päällekkäisyyksiä. Lyhyellä aikavälillä siitä kärsivät omat kannattajat, pitkässä juoksussa se on vahingollista myös lajiorganisaatioille itselleen ja uhkaa etäännyttää osan kannattajakunnasta tietyn lajin parista. Vuosikymmenten ajan eri lajit ovat pystyneet Turun Palloseurassa yhteistyöhön. Sen tulee onnistua myös 2000-luvulla. Kaikki lajijaostot ovat osa yhtä ja samaa Turun Palloseuraa, vaikka osittain omissa organisaatioissaan toimivatkin.
Tämä kritiikki ei luonnollisesti kohdistu itse TPS:n joukkueisiin missään lajissa. TPS-kannattajat toivookin, että myös syksyn valitettavina tuplapäivinä jokainen tepsiläinen tukee TPS:ää paikan päällä valitsemassaan lajissa ja kunnioittaa myös muiden kannattajien ko. päivänä tekemää valintaa, vaikka se poikkeaisikin omasta päätöksestä.
TPS-kannattajat
